Heinäkuu, miksi en ole Lapissa

Heinäkuu ja mun pitäs olla Lapissa

Varmaan moni on ihmetellyt, miksi päivityksiä Lapista ei tuu. Sille on hyvä syy, en ole siellä.

Jotenkin oli semmonen kutina, ettei tää tuu menemään niin, kuin oli suunnitelma. Monta kertaa olin tekemässä muuttoilmoitusta Lappiin, mutta aina se jostain syystä jäi. 

Monta kertaa mietin, että Murphyn laki varmasti toteutuu ja jokin menee pieleen. Joku myös meni pieleen. 

Tämä ei ole Lappi

Mitä tapahtui ja miksi 

Olin kummipoikien ja parin muun kossin kanssa Superparkissa. Sieltä löytyy lukuisia trampoliineja, missä on hirveän kiva pomppia ja tehdä temppuja. Jonkun olisi vaan pitänyt kertoa, ettei aikuisen ihmisen kannata sekaantua niihin. Yksi trampoliini oli sellainen, mistä pystyi hyppäämään (jos osaa) korkean tason päälle. Pojat aikansa yrittivät ja kun siitä ei tullut mitään, päätin näyttää miten se tehdään. 

Otin muutaman reippaan pompun ja hyppäsin täysillä ylös ja eteenpäin. Hyppy jäi hieman vajaaksi ja vasen jalka kolahti isovarvas edellä seinään. 

Heti tuntui, että nyt meni jotain. Tunnusteli varovasti varvasta, mutta sen kummempaa en uskaltanut tehdä, sen verran se oli kipeä. En viitsinyt pilata poikien päivää vaan sinnittelin muutaman tunnin ja menin päivystykseen, kun pojat lähtivät kotia. 

OYS yhteispäivystys, liian tuttu paikka 

Päivystyksessä kaikki meni sulavasti ja reilun tunnin jälkeen lääkäri toi kivat uutiset, varvas on murtunut ja arvioitu toipumisaika 4 viikkoa. Tukikengän ja keppien kanssa lähdin kotia ja soittelin tulevalle työnantajalle, että tämmöinen kävi. Sovimme yhdessä, että työn aloitusta siirretään kuukaudella ja työt alkavat 1.8.

Monennäköisiä kolhuja on tullut tässä vuosien varrella, joskus vähän isompiakin, mutta tämä kyseinen vamma tuli kyllä pahimpaan mahdolliseen aikaan. Yksi suurimmista unelmista toteutumassa ja sitten tulee tämmöinen tyhmä juttu. Aika moneen kertaan on tullut mietittyä, että se oli viimeinen kerta, kun minä hypin trampoliinilla.

Junassa ajatuksia paperille

Tällä hetkellä istun junassa matkalla Kuopiosta Helsinkiin, pari päivää siellä ja sitten takas Ouluun, tavarat autoon ja nokka kohti sitä, mihin sen pitääkin osoittaa, pohjoiseen. Otin matkalukemiseksi Waldemar Hammenhögin kirjan Hiihtäjä-Heikki. Luin tuon kirjan penskana niin monesti, että osaan sen edelleen ulkoa.

Lukiessa tulin lähes kateelliseksi kirjan henkilöhahmoille, he saivat hiihdellä sydämensä kyllyydestä tuntureilla ja minä joudun istumaan täyteen ahdetussa junassa. Osaan muuten kaikesta päätellen eläytyä kirjoihin aika hyvin😂Nyt alkaa muutto olemaan niin lähellä, etten enää millään malttaisi odottaa. Kokoajan vaan mietin niitä tuhansia juttuja mitä aion Lapissa tehdä, nähdä ja kokea. Niijjoo pitää mun vissiin vähän töitäkin tehdä välillä, mutta sekin on onneksi pääosin luonnossa liikkumista. 

Kesällä on kivaa

Itämerellä Shantyllä, tämä on parasta mitä kesällä voi tehdä 😎😎😎

Olen aina ollut enemmän talvi- kuin kesäihmisiä. Talvessa on monta hyvää puolta, mutta käydään vähän kesää läpi. 

Tänä kesänä olen mm. käynyt purjehtimassa pari kertaa (kiitos El Capitanolle elikkäs Jupelle🙏), uinut avovesissä, ajanut veneellä, saunonut, pelannut frisbeegolfia, rullahiihtänyt, korjannut autoa ja paljon paljon muuta. 

Seatin korjausta pikkuveljen jäljiltä

Se mistä en tykkää kesässä on kaiken maailman itikät ja muut mönkijäiset. Kaveri opetti kerran, että pullealla pojalla on aina hiki ja itikat seuraa mua ku mulla on aina hiki. Eli jos haluat olla rauhassa itikoilta, tuu mun seuraan, koska ne on kaikki mun kimpussa. Viime yönä nukuin ihan muutaman tunnin, kun pihamökkiin pääsi jostain kolosta itikoita ja niitä oli kimpussa pahimmillaan enemmän ku Hornetteja Rissalassa (eli yli 20). No onneksi kohta on taas talvi, ei oo itikoita, pääsee hiihtämään ja kelkkailemaan. 

Kesängin rinteellä liukulumikengillä, tätä lisää ens talvena.

Olipa vähän sekava kirjoitus tällä kertaa. Kokeilen nyt taas päivitellä vähän tiheämmin, muutaman kerran viikossa vähintään!