Takaisin kotiin

Etelä vs Pohjoinen, kumpi vie Etelä vs Pohjoinen, ikuinen tappelu. Oisko sittenkin molempi parempi? Mää oon asunut molemmissa joten vertaillaan vähän. Kauas on pitkä matka  Etelän hyvät puolet Etelässä on paljon hyvää. Ehkä ykköseksi nostaisin mahdollisuudet tehdä asioita. Pystyt harrastamaan melkein mitä tahansa lajia, löytyy kulttuurimenoja kuten oopperaa, teattereita ja museoita. Etelässä myös asuu enemmän tuttuja ihmisiä.  Etelästä löytyy esim paljon yleisiä saunoja, joista erityismaininnan saa Sompasauna . Vapaaehtoisvoimin pyörivä Sompasauna on "saunamaailma" meren rannalla Helsingin Verkkosaaressa lähellä Kalasatamaa.  Etelässä on myös meri, se on ehdoton valtti. Merelle voi mennä vaikka purjehtimaan tai saariin retkelle. Muutenkin luonto on etelässä hieno, mutta meri tekee sen eron etelän ja pohjoisen välillä.  Veneretken satoa Etelästä saa pizzaa automaatista, en tiiä meneekö tämä hyviin vai huonoihin puoliin Etelän huonot puolet Etelän huonoihin puoliin kuuluu mm. j

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv

Roadtrip synnyinseudulle Sodankylään  Maaruska on jo alkanut ja oli viimein aika pyörähtää muistelemassa lapsuutta Sodankylässä. Olin vähän alle seitsemänvuotias, kun muutimme Kiiminkiin. Silti muistan monia asioita ja paikkoja Sodankylästä. Toki muistoja on tullut lisää muuton jälkeen ja tulee edelleen. Ajomatka Sodankylään on hieman tylsä eikä matkalla ole hirveästi nähtävää, varsinkaan etelämpänä. Torvisen kohdalta näkyvä Luosto on oikeastaan ensimmäinen hienompi kohta pohjoiseen päin ajettaessa. Tärkeimmät sijainnit Mummola Tässä oli aikaisemmin toinen liittymä pihaan  Ensimmäinen paikka mitä menen katsomaan on entinen mummola Pörsiöntiellä. Rakennus on myyty jo vuosia sitten papan kuoltua. Hetken aikaa siinä toimi jokin kelkkakerho, mutta nykyään se mahtaa olla kokonaan asuinkäytössä. Mummolaan kuului myymälä, halli/paja ja itse asunto. Muistan että penskana myymälä ja varasto olivat hirveän jännittäviä paikkoja ja niitä olisi tehnyt mieli tutkia enemmänkin, hyllyistä olisi varmas

Valajaisten retkilenkki pyörällä  Edellinen blogi pyöräilystä oli vanhalla pyörällä, nyt on uusi munamankeli alla ja lenkit vähän pidentyneet. Tällä kertaa tuli käytyä pyörällä Valajaisten retkilenkki.  Valajaisten retkilenkki lähtee keskustasta, menee Kemijoen ja Nelostien vartta Valajaskosken voimalaitokselle ja sieltä Itäpuolentietä takaisin Rovaniemelle. Lenkin lisäksi kävimme myös Vennivaaran kierroksen. Kokonaismatkaksi tuli noin 52 kilometriä ja alla Specialized Tricross comp hieman modattuna. Valajaskosken retkilenkki + Vennivaaran kierros Keskusta-Valajaskoski 14,5km Virallinen retkilenkki menisi joen varressa kulkevaa tietä pitkin Etelänkylän ohi ja sieltä vasta nelostien varteen. Päätimme ajaa vähän suorempaa reittiä Etelänkylän Lidliin, josta mukaan evääksi ostettiin patonkia, munkkia ja pillimehua. Kotoa oli mukaan otettu jo termarillinen kahvia.  Kuolaniemi Etelänkylän jälkeen reitti kulkee nelostien vartta pyörätietä pitkin. Pyörätie on ihan ok kuntoinen, ei mitään iso

Kaivoshankkeet vastaan luonnonsuojelu, ristiriitoja täynnä! Vierailin viikko sitten  Maamme rikkaudet -tapahtumassa. Ihmisten kanssa jutellessa tuli huomattua, että asia jakaa lappilaiset kahtia, työpaikat vs. luonnonsuojelu. Lapin kaivokset, kuva Lapin Kansasta Miksi Lappiin halutaan kaivoksia Lapin maaperästä löytyy runsaasti erilaisia metalleja. Mm. kultaa, uraania, kobolttia ja platinaa. Monille näistä on suuri kysyntä maailmalla johtuen mm. lisääntyvästä akkujen ja muun teknologian tarpeesta. Suomi on vakaa maa ja siksi se on kaivosyhtiöiden näkökulmasta kiinnostava. Raaka-aineiden kohoava hinta markkinoilla kasvattaa myös kaivosten kannattavuutta. Monissa paikoissa vanhoja kaivoksia on myös avattu uudestaan kannattavuuden parantuessa. Kaivosten hyvät puolet Kaivokset tuovat Suomeen lähinnä työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja. Työpaikkoja kaivosteollisuudessa on yhteensä vähän yli viisi tuhatta, joista noin puolet itse kaivoksissa ja loput alihankkijoiden palkkalistoilla. Liikev

Nuotiolla ihminen viihtyy Vanha kansan viisaus kuuluu: "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä"  Tätä jaksaa katsella! Tämä on tullut huomattua ihan käytännössä. Pikkupoikana veljeni kanssa sytytimme vahingossa pienen metsäpalon, jonka sammuttamiseen tarvitsi palokunnan apua. Tulenkäytön historiaa Tulen käyttäminen keksittiin noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Silloin ihminen ei vielä osannut tehdä tulta, vaan se otettiin talteen esimerkiksi salaman sytyttämästä metsäpalosta. Tulenteko opittiin vasta noin 100 000 vuotta sitten, tarkkaa ajankohtaa on hankala selvittää ja siitä on tutkijapiireissä olemassa useita teorioita. Aikoinaan tulta on käytetty suojaksi pedoilta, lämmittelyyn, valaisuun ja ruoan laittoon. Edelleenkin osassa maailmaa tulta käytetään näihin samoihin tarkoituksiin, mutta esimerkiksi Suomessa tuli liittyy nykyään lähinnä ruoan valmistukseen ja lämmitykseen.  Tulta käytetään tänä päivänä myös nuotiolla. Nuotio onkin paikka, missä minä viihtyisin määräämättömän