Siirry pääsisältöön

Valajaskosken pyörälenkki

Valajaisten retkilenkki pyörällä 

Edellinen blogi pyöräilystä oli vanhalla pyörällä, nyt on uusi munamankeli alla ja lenkit vähän pidentyneet. Tällä kertaa tuli käytyä pyörällä Valajaisten retkilenkki. Valajaisten retkilenkki lähtee keskustasta, menee Kemijoen ja Nelostien vartta Valajaskosken voimalaitokselle ja sieltä Itäpuolentietä takaisin Rovaniemelle. Lenkin lisäksi kävimme myös Vennivaaran kierroksen. Kokonaismatkaksi tuli noin 52 kilometriä ja alla Specialized Tricross comp hieman modattuna.


Valajaskosken retkilenkki + Vennivaaran kierros


Keskusta-Valajaskoski 14,5km

Virallinen retkilenkki menisi joen varressa kulkevaa tietä pitkin Etelänkylän ohi ja sieltä vasta nelostien varteen. Päätimme ajaa vähän suorempaa reittiä Etelänkylän Lidliin, josta mukaan evääksi ostettiin patonkia, munkkia ja pillimehua. Kotoa oli mukaan otettu jo termarillinen kahvia. 


Kuolaniemi

Etelänkylän jälkeen reitti kulkee nelostien vartta pyörätietä pitkin. Pyörätie on ihan ok kuntoinen, ei mitään isompia koloja tai kuoppia. Reitti on myös tasainen ja siinä saa hyvin koneet käyntiin. Noin yhdeksän kilometrin ajon jälkeen tie lähtee nousemaan kohti Valajaskosken risteystä. Nousua riittääkin sitten noin neljän kilometrin ajaksi. Nousu ei ole hirveän jyrkkä, mutta navakka vastatuuli ja loputon mäki on aika työläs yhdistelmä. 

Mäen päältä käännytään kohti jokea ja alamäkeä saa laskea noin kahden kilometrin verran aina voimalaitokselle asti. Voimalaitoksella pitää tietenkin pysähtyä ottamaan kuvia. Matka jatkuu tästä joen yli ja takaisin kohti keskustaa Itäpuolentietä pitkin.


Valajaskosken voimalaitos 


Valajaskoski-Pöyliövaara 12km

Kemijoen itäpuolentie on kapeahko asfalttitie. Asfaltti on paikoin aika huonossa kunnossa ja kuoppia saakin väistellä lähes koko matkan. Reilun kahden kilometrin päässä Valajaskoskelta tie menee hienon Illinaltaan yli. Altaalle pitää taas pysähtyä kuvia ottamaan. 


Illinallas

Illinaltaan jälkeen tie lähtee nousemaan loivasti, ylämäki on lähes kaksi kilometriä pitkä ja sen jälkeen tulevassa alamäessä kellotan kesän huippunopeuden 49,9km/h. Itäpuolentiellä on myös jonkin verran tietöitä ja nämä sorapätkät on pakko ottaa rauhallisesti, rengasrikko ei ole hirveän toivottava. Tällä pätkällä ei ole pyörätietä ja liikennettä on kohtuullisesti, myös raskasta, joten pyörillä pitää ajaa jonossa ja olla tarvittaessa valmiina väistämään jos tulee tiukka paikka. Itäpuolentietä ajetaan noin 11 kilometriä, jonka jälkeen reitti kääntyy soratielle kohti Pöyliövaaraa.


Pöyliövaara, ei ihan sitä mitä luvattiin 3km


Pöyliövaaran soratie eli latupohja

Reittikuvauksessa kerrotaan reitin soveltuvan myös maantiepyörille, tästä uskallan olla hieman eri mieltä. Meillä on alla gravelit ja niilläkin ajaessa tämä "soratie" eli todellisuudessa latupohja on paikoin liian karkea ja pyöriä joutuu välillä taluttamaan. Pahin pätkä on onneksi aika lyhyt ja vaaran päältä löytyy vanha hyppyrimäen paikka. Mäki valmistui 1937 ja tuhoutui Lapin sodassa 1944.  Mäki oli valmistuessaan Suomen suurin, mäkiennätys oli Lauri Pietikäisen 1941 hyppäämä 74 metriä. Hyppyrimäen kohdalta on myös hieno näköala Rovaniemen kaupunkiin. 


Pöyliövaaran hyppyrimäen muistomerkki


Hyppyrimäen jälkeen reitti laskeutuu pikku hiljaa alaspäin. Pysähdymme kohta tauolle laavulle. Laavu sijaitsee kirkasvetisen lähteen rannalla. Laavulla on nuotiopaikka ja puuliiteri. Tauolla nautitaan vähän leipää, kahvia ja nisua. Tauolla on myös mukava vähän verrytellä jalkoja ja saada erilaista liikettä reisiin. Tauon jälkeen reitti laskeutuu takaisin pikitielle ja matkavauhti alkaa taas kasvamaan.


Pöyliövaaran lähde


Pöyliövaara-Keskusta-Vennivaara-Keskusta 23km

Revontuli-kauppakeskus Nelostien päällä


Pöyliövaaran soralenkin jälkeen sileämpi asfaltti on taas miellyttävä ajaa. Reitti kulkee Ranuan tien vartta pyörätietä pitkin Kemijoen rantaan. Matkalla on myös hieno Salmenojan kävelysilta. Salmenojan sillan jälkeen reitti lähtee nousemaan Ounasvaaran rinteelle. Emme kuitenkaan nouse kuin hiukan matkaa, kunnes käännymme kohti Kemijokea ja vanhaa rautasiltaa. Rautasillan ylityksen jälkeen pitää käydä auton p-kiekkoa siirtämässä. Tästä jatketaan matkaa Kittiläntien vartta kohti Vennivaaraa. Vennivaara on uusi asuinalue keskustan länsipuolella. Sen korkein kohta on noin 30-40 metriä keskustaa ylempänä, joten tässä vaiheessa lenkkiä mäki on ihan riittävä haaste. Reitti on miellyttävä ajaa, matkalla ei ole pysähdyksiä ja asfaltti on hyväkuntoinen. Jossain vaiheessa nousua pysähdymme vielä auttamaan jollekkin nuorelle tytölle kettingit paikalleen. Näytän myös, että takavaihtajaa "kääntämällä" kettinkiin saa helposti löysää ja ne on helppo laittaa takaisin paikoilleen.

Nousu Vennivaaran päälle on pitkä, mutta loiva. Vaaraan päällä vastatuuli yltyy todella kovaksi ja vauhti hidastuu. Normaali matkavauhti nykyisellä kalustolla on tasamaalla noin 25km/h, mutta tuossa tuulessa vauhti hidastuu selvästi alle kahdenkympin. Pidämme reitin korkeimmassa kohdassa vielä lyhyen tauon ja lepuutamme jalkoja. 


Taukomaisemat Vennivaarassa

Myös Vennivaarasta Etelänkylään laskettaessa vastatuulen huomaa, pyörä ei hirveästi rullaa tasamaalla. Etelänkylässä liikennevaloihin pysähtyessä alan laskemaan, että suorinta reittiä keskustaan ajaessa, kokonaismatka jää alle viidenkympin, joten koukkaamme vielä Rantavitikan kautta Kemijoen rantaan ja sieltä keskustaan. Kirkon mäkeen tultaessa polkeminen tuntuu vielä kivalta ja päätänkin ottaa loppukirin. Viimeisen kilometrin aikana vedän jalat aika hapoille ja syke nousee ensimmäistä kertaa kunnolla punaiselle. Loppusaldo kämpän pihassa on 52,36km eikä tunnu missään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi koti ja uusi työ

Uusi koti uudella paikkakunnalla ja uusi työ uudella alalla. Uusi työpaikka muuttaa elämää monesti todella paljon, puhumattakaan siitä kun samalla muuttaa 800 kilometriä pohjoiseen. Tänään voitaisiin jutella hieman fiiliksiä muutaman päivän kokemuksella. Rovaniemi asuinpaikkana Rovaniemen kaupunki Ounasvaaran rinteeltä kuvattuna Muutaman päivän kokemuksella Rovaniemi ja Rovaniemeläiset ihmiset eivät ole ollenkaan hassumpia. Lähes joka kerta, kun tapaan paikallisia ihmisiä, vastaanotto on jotenkin niin erilainen, kuin etelässä. Ei mikään ylitsevuotavaisen ystävällinen, vaan sellainen suorasukainen ja mutkaton. Juuri sellainen, kuin itsekkin olen.  Kaupunkina tämä vaikuttaisi olevan juuri sopivan kokoinen. Löytyy riittävät palvelut, mutta kaikki on silti lähellä ja luonto on heti vieressä. Lauantaina kun iltapäivällä saavuin tänne, kannoin tärkeimmät tavarat kämppään ja lähdin heti sanomaan Ounasjoen rannalta löytyvälle Kesäraflan rantasaunalle. Tästä paikasta muodostuikin heti suosikki

Ensikokemuksia safarioppaana

Ensikokemuksia safarioppaana, mikä on yllättänyt. Aloitin työt safarioppaana noin kuukausi sitten. Alta voit lukea ensifiiliksiä työstä. Muisto ajalta, kun Lappiin muutto oli vasta haave Miten päädyin tähän työhön? Asiaa on jo osittain sivuttu tässä blogissa, mutta tehdään pieni kertaus, kaikki eivät välttämättä ole vanhoja postauksia lukeneet. Olen siis syntynyt Sodankylässä vuonna 1988 ja muutin perheeni mukana Ouluun 1995. Oulussa tuli vietettyä pitkä aika ja viimeiset 8 vuotta ennen tänne muuttoa asuin Etelä-Suomessa. Lapissa olen käynyt useita kertoja joka vuosi, lähinnä kelkkailemassa ja sukuni eräkämpillä Kopsusojalla ja Jeesiöllä. Joka kerta täältä on ollut aina hankalampi ja hankalampi lähteä pois. Jossain vaiheessa alkoi kyteä ajatus, että miksipä tänne ei voisi jäädä pysyvästi. Viimeisen kahden kolmen vuoden aikana olen satunnaisesti, muutaman kerran vuodessa, selaillut työpaikkailmoituksia Lapin alueelta. Pikkuhiljaa alkoi muotoutua ajatus, että todennäköisesti matkailuala

Heinäkuu, miksi en ole Lapissa

Heinäkuu ja mun pitäs olla Lapissa Varmaan moni on ihmetellyt, miksi päivityksiä Lapista ei tuu. Sille on hyvä syy, en ole siellä. Jotenkin oli semmonen kutina, ettei tää tuu menemään niin, kuin oli suunnitelma. Monta kertaa olin tekemässä muuttoilmoitusta Lappiin, mutta aina se jostain syystä jäi.  Monta kertaa mietin, että Murphyn laki varmasti toteutuu ja jokin menee pieleen. Joku myös meni pieleen.  Tämä ei ole Lappi Mitä tapahtui ja miksi  Olin kummipoikien ja parin muun kossin kanssa Superparkissa. Sieltä löytyy lukuisia trampoliineja, missä on hirveän kiva pomppia ja tehdä temppuja. Jonkun olisi vaan pitänyt kertoa, ettei aikuisen ihmisen kannata sekaantua niihin. Yksi trampoliini oli sellainen, mistä pystyi hyppäämään (jos osaa) korkean tason päälle. Pojat aikansa yrittivät ja kun siitä ei tullut mitään, päätin näyttää miten se tehdään.  Otin muutaman reippaan pompun ja hyppäsin täysillä ylös ja eteenpäin. Hyppy jäi hieman vajaaksi ja vasen jalka kolahti isovarvas edellä seinää