Siirry pääsisältöön

Valajaskosken pyörälenkki

Valajaisten retkilenkki pyörällä 

Edellinen blogi pyöräilystä oli vanhalla pyörällä, nyt on uusi munamankeli alla ja lenkit vähän pidentyneet. Tällä kertaa tuli käytyä pyörällä Valajaisten retkilenkki. Valajaisten retkilenkki lähtee keskustasta, menee Kemijoen ja Nelostien vartta Valajaskosken voimalaitokselle ja sieltä Itäpuolentietä takaisin Rovaniemelle. Lenkin lisäksi kävimme myös Vennivaaran kierroksen. Kokonaismatkaksi tuli noin 52 kilometriä ja alla Specialized Tricross comp hieman modattuna.


Valajaskosken retkilenkki + Vennivaaran kierros


Keskusta-Valajaskoski 14,5km

Virallinen retkilenkki menisi joen varressa kulkevaa tietä pitkin Etelänkylän ohi ja sieltä vasta nelostien varteen. Päätimme ajaa vähän suorempaa reittiä Etelänkylän Lidliin, josta mukaan evääksi ostettiin patonkia, munkkia ja pillimehua. Kotoa oli mukaan otettu jo termarillinen kahvia. 


Kuolaniemi

Etelänkylän jälkeen reitti kulkee nelostien vartta pyörätietä pitkin. Pyörätie on ihan ok kuntoinen, ei mitään isompia koloja tai kuoppia. Reitti on myös tasainen ja siinä saa hyvin koneet käyntiin. Noin yhdeksän kilometrin ajon jälkeen tie lähtee nousemaan kohti Valajaskosken risteystä. Nousua riittääkin sitten noin neljän kilometrin ajaksi. Nousu ei ole hirveän jyrkkä, mutta navakka vastatuuli ja loputon mäki on aika työläs yhdistelmä. 

Mäen päältä käännytään kohti jokea ja alamäkeä saa laskea noin kahden kilometrin verran aina voimalaitokselle asti. Voimalaitoksella pitää tietenkin pysähtyä ottamaan kuvia. Matka jatkuu tästä joen yli ja takaisin kohti keskustaa Itäpuolentietä pitkin.


Valajaskosken voimalaitos 


Valajaskoski-Pöyliövaara 12km

Kemijoen itäpuolentie on kapeahko asfalttitie. Asfaltti on paikoin aika huonossa kunnossa ja kuoppia saakin väistellä lähes koko matkan. Reilun kahden kilometrin päässä Valajaskoskelta tie menee hienon Illinaltaan yli. Altaalle pitää taas pysähtyä kuvia ottamaan. 


Illinallas

Illinaltaan jälkeen tie lähtee nousemaan loivasti, ylämäki on lähes kaksi kilometriä pitkä ja sen jälkeen tulevassa alamäessä kellotan kesän huippunopeuden 49,9km/h. Itäpuolentiellä on myös jonkin verran tietöitä ja nämä sorapätkät on pakko ottaa rauhallisesti, rengasrikko ei ole hirveän toivottava. Tällä pätkällä ei ole pyörätietä ja liikennettä on kohtuullisesti, myös raskasta, joten pyörillä pitää ajaa jonossa ja olla tarvittaessa valmiina väistämään jos tulee tiukka paikka. Itäpuolentietä ajetaan noin 11 kilometriä, jonka jälkeen reitti kääntyy soratielle kohti Pöyliövaaraa.


Pöyliövaara, ei ihan sitä mitä luvattiin 3km


Pöyliövaaran soratie eli latupohja

Reittikuvauksessa kerrotaan reitin soveltuvan myös maantiepyörille, tästä uskallan olla hieman eri mieltä. Meillä on alla gravelit ja niilläkin ajaessa tämä "soratie" eli todellisuudessa latupohja on paikoin liian karkea ja pyöriä joutuu välillä taluttamaan. Pahin pätkä on onneksi aika lyhyt ja vaaran päältä löytyy vanha hyppyrimäen paikka. Mäki valmistui 1937 ja tuhoutui Lapin sodassa 1944.  Mäki oli valmistuessaan Suomen suurin, mäkiennätys oli Lauri Pietikäisen 1941 hyppäämä 74 metriä. Hyppyrimäen kohdalta on myös hieno näköala Rovaniemen kaupunkiin. 


Pöyliövaaran hyppyrimäen muistomerkki


Hyppyrimäen jälkeen reitti laskeutuu pikku hiljaa alaspäin. Pysähdymme kohta tauolle laavulle. Laavu sijaitsee kirkasvetisen lähteen rannalla. Laavulla on nuotiopaikka ja puuliiteri. Tauolla nautitaan vähän leipää, kahvia ja nisua. Tauolla on myös mukava vähän verrytellä jalkoja ja saada erilaista liikettä reisiin. Tauon jälkeen reitti laskeutuu takaisin pikitielle ja matkavauhti alkaa taas kasvamaan.


Pöyliövaaran lähde


Pöyliövaara-Keskusta-Vennivaara-Keskusta 23km

Revontuli-kauppakeskus Nelostien päällä


Pöyliövaaran soralenkin jälkeen sileämpi asfaltti on taas miellyttävä ajaa. Reitti kulkee Ranuan tien vartta pyörätietä pitkin Kemijoen rantaan. Matkalla on myös hieno Salmenojan kävelysilta. Salmenojan sillan jälkeen reitti lähtee nousemaan Ounasvaaran rinteelle. Emme kuitenkaan nouse kuin hiukan matkaa, kunnes käännymme kohti Kemijokea ja vanhaa rautasiltaa. Rautasillan ylityksen jälkeen pitää käydä auton p-kiekkoa siirtämässä. Tästä jatketaan matkaa Kittiläntien vartta kohti Vennivaaraa. Vennivaara on uusi asuinalue keskustan länsipuolella. Sen korkein kohta on noin 30-40 metriä keskustaa ylempänä, joten tässä vaiheessa lenkkiä mäki on ihan riittävä haaste. Reitti on miellyttävä ajaa, matkalla ei ole pysähdyksiä ja asfaltti on hyväkuntoinen. Jossain vaiheessa nousua pysähdymme vielä auttamaan jollekkin nuorelle tytölle kettingit paikalleen. Näytän myös, että takavaihtajaa "kääntämällä" kettinkiin saa helposti löysää ja ne on helppo laittaa takaisin paikoilleen.

Nousu Vennivaaran päälle on pitkä, mutta loiva. Vaaraan päällä vastatuuli yltyy todella kovaksi ja vauhti hidastuu. Normaali matkavauhti nykyisellä kalustolla on tasamaalla noin 25km/h, mutta tuossa tuulessa vauhti hidastuu selvästi alle kahdenkympin. Pidämme reitin korkeimmassa kohdassa vielä lyhyen tauon ja lepuutamme jalkoja. 


Taukomaisemat Vennivaarassa

Myös Vennivaarasta Etelänkylään laskettaessa vastatuulen huomaa, pyörä ei hirveästi rullaa tasamaalla. Etelänkylässä liikennevaloihin pysähtyessä alan laskemaan, että suorinta reittiä keskustaan ajaessa, kokonaismatka jää alle viidenkympin, joten koukkaamme vielä Rantavitikan kautta Kemijoen rantaan ja sieltä keskustaan. Kirkon mäkeen tultaessa polkeminen tuntuu vielä kivalta ja päätänkin ottaa loppukirin. Viimeisen kilometrin aikana vedän jalat aika hapoille ja syke nousee ensimmäistä kertaa kunnolla punaiselle. Loppusaldo kämpän pihassa on 52,36km eikä tunnu missään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Prologi osa 1

Prologi osa 1: miksi kirjoitan tätä  Moni ihminen kirjoittaa blogia, vielä useampi lukee niitä, saa nähdä kuinka moni tulee tätä lukemaan.  Haaveena jo pitkään Olen miettinyt blogin kirjoittamista pitkään, itseasiassa nuorempana haaveilin kirjan kirjoittamisesta. Muutama vuosi sitten suunnittelin frisbeegolfaiheista blogia, mutta sen kirjoittaminen aina siirtyi ja siirtyi ja lopulta hautasin ajatuksen. Nyt kun yksi elämäni suurimmista unelmista on täyttymässä, tulee myös blogin aloittaminen ajankohtaiseksi.  Olen syntynyt Sodankylässä vuonna 1988 ja muutimme sieltä Ouluun vuonna 1995 kun olin seitsemän vanha. Oulussa menikin pari vuosikymmentä ja sen jälkeen muutaman mutkan kautta päädyin Nurmijärvellä ja täällä on vierähtänyt jokunen vuosi. Urani aikana olen työskennellyt lähinnä rakennusalalla eri tehtävissä.  Noniin ja sitten asiaan Aina kun olen Lapissa vieraillut, sieltä on ollut kerta kerralta vaikeampaa ja vaikeampaa tulla pois. Joka kerta kotimatkalla ainoa ajatus on ollut, mik

Filosofiaa rohkeudesta

Hurja startti, jatketaan filosofialla Huhhuh! Enpä ois uskonut, kahdella ensimmäisellä osalla yhteensä satoja lukukertoja, iso kiitos! Palautetta on myös tullut kivasti, kiitos myös siitä. Lappiin muutto lähenee päivä päivältä ja ajattelin vähän avata filosofiaa liittyen tähän ja muutenki elämään. Rohkeus  Mun omassa elämässä on aina näkynyt isosti rohkeus tehdä päätöksiä, rohkeus tehdä uusia asioita ja rohkeus hypätä tuntemattomaan. Tästä esimerkkinä mm muutto nuorena miehenä Tukholmaan ilman ruotsin kielen taitoa, ilman että tunsin sieltä ketään ja työhön mitä en aikaisemmin ollut tehnyt. Sillä reissulla tuli nuorelle miehelle aika monta asiaa vastapalloon ja tuli opittua asioita kantapään kautta. Se ei muuten välttämättä oo aina huonoin tapa oppia uutta. Toinen asia mikä mulle on ominainen piirre, on halu kokea uusia asioita. Kaverit varmaan tietääkin, että mua ei yleensä oo hirveän hankala houkutella mukaan vaikka kokeilemaan uutta lajia (pl. padel), lähteä urheilukatsomoon tai mih

Prologi osa 2

Prologi osa 2: lisää taustoja Vähän meinas aikaa vierähtää, ollu vähän kaikenlaista tässä. Niin kuin viimeeksi kerroin, olen työelämässä toiminut lähinnä rakennusalalla. Tuleva työpaikka tulee kuitenkin olemaan safarioppaana. Eli käytännössä liikun luonnossa asiakkaiden kanssa jalan, kelkalla, mönkijällä yms ja joku vielä maksaa mulle siitä, vois olla huonomminkin.  Mulla ei siis ole mitään kokemusta ko. alasta, mutta luonnossa liikkuminen (varsinkin Lapissa) ja oleminen on mulle tuttua ja asiakaspalvelu on lähellä sydäntä, joten tuo työ pitäisi olla ainakin teoriassa mulle sopiva. Työt alkaa 1.7. joten vielä on vähän aikaa tottua ajatukseen.  Seuraavassa osassa voitas vähän jutella rohkeudesta tehdä muutoksia...pysykää linjalla!