Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää

Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä. Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen.

Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014

Ensimmäinen reissu

Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää.

Luppo-Matin laavu Kopsusjärventien varrelta

Toinen reissu

Toisen reissun Kopsukselle tein hieman vanhempana, ehkä hieman alle viisitoistavuotiaana pappani ja veljeni kanssa. Reissu alkoi niin, että pappa haki meidät työpäivän jälkeen Kiimingistä Sodankylään, matkaa yhteensä yli 700 kilometriä. Päivän pyörimme veljeni kanssa Sodankylässä ja illalla lähdimme Kopsukselle. Tällä kertaa menimme kämpälle kävelemällä. Perillä olimme muistaakseni yön tai kaksi ja lapioimme soraa ränniin niin kuin aikamiehet. Muistan kun pikkuveljeä alkoi väsyttämään ja pappa kehotti valitsemaan parhaan paikan puron reunalta ja lepäämään siinä. Hetken aikaa hänen levättyään penkalla joku huomasi, että se paras paikka oli suoraa poron papanoiden päällä.

Tästä uomasta sitä kultaa on huuhdottu

Hataria muistikuvia 

Muutamasta seuraavasta reissusta muistikuvat ovat hieman hatarat. Olen kuitenkin käynyt ainakin yhden, ehkä kaksi reissua näiden jälkeen, mistä en muista juuri mitään. Ensimmäinen reissu talvella Kopsukselle taisi olla maaliskuussa 2014 isäni ja veljeni kanssa, siitä reissusta en muista kyllä mitään, mutta kuva löytyy todisteeksi. Isäni kertoi että kalustona tällä reissulla oli papan Aktiv Karibo ja kuskasimme jonkun ison puukuorman kämpälle.

Kopsuksella on aina hyvä keli, paitsi sillon kun ei ole

Velat saataviksi

Tälle samaiselle 2014 talvelle osui vielä toinen reissu. Lähdimme kaverini kanssa kelkkareissulle Saariselälle ja reissun ensimmäinen päivä "uhrattiin" Kopsuksella käynnille. Matkalla oltiin yötä mummolassa Sodankylässä. Kaverini tietenkin jätti auton pihalle väärään paikkaan ja sitä piti vielä yömyöhällä lähteä siirtämään. Aamulla jatkoimme matkaa Sodankylästä Kakslauttaseen. Kakslauttasesta ajettiin kahdella kelkalla (koska oli kerranki saatu ajolupa kahdelle kelkalle) kämpälle ja oltiin päivä siellä. Tällä reissulla kuultiin isäni lausahdus: "täällä ne velat muuten muuttuu oikeasti saataviksi" Jatkoimme kaverini kanssa reissua vielä parin päivän ajan, ajellen reittejä pitkin mm. Ivaloon ja Vuotsoon.

Legendaarista kalustoa vuodelta 2014 Vuotson kaupan pihalta

Lukuisia "huolto-ajoja ja tyhjennyksiä"

Nämä talvella käydyt reissut ovat siis olleet huolto-ajoja, eli esim polttopuiden vientiä tai valtauksen loppumisen jälkeen paikan tyhjennystä. Yhteensä näitä talvireissuja minulle on tullut noin puolenkymmentä, ensimmäiset kaksi reissua tuolloin vuonna 2014.

Auringonlasku Teräväkivenpäällä kevättalvella 2017

Seuraava reissulla oli mukana vuonna 2017. Reissu alkoi niin, että kävimme ostamassa vanhan Winhan Kemijärveltä ja jatkoimme sieltä matkaa Kopsukselle. Olimme illalla perillä kämpällä ja sauna laitettiin heti lämpenemään. Sauna sijaitsee purouoman toisella puolella ja talvella helpoin keino päästä sinne on kelkalla, uomassa saattaa nimittäin olla lunta yli kaksi metriä. Saunoimme rauhassa ja kun oli aika lähteä takaisin kämppään, hyppäsin kelkan rattiin ja pikkuveli rekeen. Saunan edestä ei saatu vauhtia tarpeeksi ja kelkka istui vastapenkkaan. Varusteena meillä oli kengät ja pyyhkeet. No pyyhe piti ottaa käsien suojaksi kylmää metallia vasten. Siellä sitten veljen kanssa revittiin kelkkaa irti hangesta munasillaan. 

Kelkka saatiin takaisin puron pohjalle ja lähdettiin keräämään vauhtia ylös nousemista varten. Jonkun verran paikat siinä tuulettui kun munasillaan painaa tunturin rinteessä kelkalla niin paljon kuin Winha kulkee. Tarinan kohokohta oli kuitenkin se, kun kerroin tämän tarinan kotona. Pienten naurujen jälkeen veljeni kertoi hänellä olleen mielenkiintoiset maisemat, kun minä ajoin alasti etukumarassa kelkkaa ja hän istui reessä kyydissä😂

Reissu huipentui seuraavan aamuna, kun ensimmäisen kuorman jälkeen Winha ei meinannut nousta enää takaisin kämpälle ja hyytyi kohta lopullisesti. Onneksi Lapin ihmisten avuliaisuus pelasti meidät. Eräs kaukaisempi sukulainen ajoi autolla Kakslauttaseen, siitä kelkalla kämpälle ja hinasi meidät tienvarteen. 

Tässä taidetaan testata, miksi Winha ei käy kunnolla 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Pääsiäisenä 2018 vuokrasimme kelkan ja reen Ivalosta. Sopimukseen kuului myös, että vuokraaja huolehtii kelkan kuljetuksesta Kakslauttaseen ja takaisin. Kelkka olikin aamulla odottamassa tien varressa kun saavuimme paikalle. Reki perään, miehet kyytiin ja hanaa...viiden metrin ajamisen jälkeen kelkka oli kaivautunut syvälle lumeen ja matka loppui siihen. Aikamme siinä tuuskattuamme, tajusimme ettei näin syvässä täysin puuterilumessa pääse tällä kalustolla yhtään pidemmälle. Kelkka meni hangessa juuri ja juuri ilman kuormaa, reen kans ei mihinkään. Pikkuveli lähti ajamaan yhdistelmää takaisin Ivaloon, koska vuokraaja ei päässyt sitä hakemaan ja tienvarteen sitä ei voinut pariksi päiväksi jättää. Matka oli aika työläs, koska ummelle tai kapealle reitille tarkoitetussa reessä ei ollut mitään sivuttaispitoa ja se seilasi kokoajan laidasta laitaan. Kalusto saatiin kuitenkin ehjänä perille ja auton nokka takas kohti Oulua. 

Vielä tutkitaan, mutta kyllä se toivoton tehtävä oli

Lumimyrsky kairassa

Seuraava reissu tehtiin vuonna 2019. Kalustona tällä kertaa meillä oli lankomiehen Boondocker. Suunnitelmana oli ajaa illalla Sodankylään kaverin mökille yöksi ja jatkaa siitä aamulla kohti Kakslauttasta. Mökille saavuttuamme huomasimme, ettei viimeistä tietä ole aurattu ja mitään pysäköintimahdollisuutta ei ison tien varressa ole. Nukuimme ("nukuimme") sitten yön autossa, oon joskus paremminki nukkunut. 

Aamulla asennettiin Boondockeriin koukku serkun pajalla ja matka kohti Kakslauttasta sai jatkua. Päivän aikana saatiin ajettua useampi kuorma tavaraa pois kämpältä tienvarteen. Ainut pieni kömmähdys sattui, kun yhdellä reissulla reen istumaosa tippui vauhdissa pois eikö kuski huomannut tätä. Ei auttanut kyytiläisen kuin odotella, että jospa se sieltä vielä tulis takasi. Yö nukuttiin kämpässä ja aamulla herättiin lumisateeseen. Yöllä oli tullut paljon lunta ja sade jatkui edelleen. Pikku hiljaa lumisade ja tuuli myös yltyi ja päätimme suunnata kohti autoa. Kävin ennen lähtöä vielä aukaisemmassa yöllä umpeen menneen eilisen jäljen suon yli, jotta reen kanssa olisi helpompi mennä valmista jälkeä pitkin. 

Lähdimme matkaan ja purouoman jälkeen huomasin, että aukaisu oli ollut täysin turhaa, reitti oli taas ummessa. Lisäksi tuuli ja sade yltyivät lisää ja näkyvyys alkoi olla muutaman metrin luokkaa. Ei auttanut muu, kuin pitää kaasu pohjassa ja toivoa että telassa riittää pito. Liika vauhti kostautui heti, lumen alle jäänyt vaivaiskoivu nakkasi kelkan ympäri ja miehen hankeen. Onneksi vahingoilta vältyttiin ja hetken ähertämisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Suon yli oli helppo päästä, mutta ongelmat alkoivat tunturin päälle kiivettäessä. Rinteessä oli tiheään vaivaiskoivuja ja vauhtia ei voinut pitää. Hitaassa vauhdissa umpihangessa kelkka ei jaksanut kulkea ja eilistä reittiä oli mahdotonta erottaa uuden lumen alta. Keksimme ratkaisuksi sen, että yksi kävelee muutaman metrin kelkan edellä reittiä pitkin. Tämän avulla pääsimme pikkuhiljaa rinnettä ylös ja tuulelta suojaan. Vastapuolella tunturia reitti sukeltaa isompien puiden sekaan ja loppumatka menikin sitten lähes normaalisti. 

Autolle päästyämme lähdimme vielä käymään Kaunispään huipulla kahvilla. Kahvitauon aikana lumimyrsky oli taas yltynyt ja autosta ei nähnyt ulos mitään, jouduimme odottamaan parkkipaikalla noin 10 minuuttia ennen kuin liikkeellelähtö oli mahdollista. Enpä ole ennen tuollaista keliä kokenut. Onneksi meillä oli kaikki kunnossa ja liikkeelle lähtö ei ollut pakollinen. Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tuollainen myrsky yllättää esimerkiksi väsyneen hiihtäjän. Muistakaa tunturissa aina varautua pahimpaan tai matka voi jäädä viimeiseksi.

Ei liity Kopsukseen, muuten vaan hieno kuva

Reissut Kopsukselle:

-kesällä joskus 1990- ja 2000-lukujen taitteessa isäni ja pappani kanssa

-kesällä joskus 2000-luvun puolessa välissä pappani ja veljeni kanssa

-yksi tai kaksi reissua 2000-luvun loppupuolella

-maaliskuussa 2014 kelkalla isäni ja veljeni kanssa

-huhtikuussa 2014 isäni ja kaverini kanssa

-syksyllä 2014 jollain keppiporukalla

-mahdollisesti talvella 2015 tai 2016

-talvella 2017 kelkalla isäni ja veljeni kanssa

-talvella 2018 yritettiin käydä

-talvella 2019 isäni, veljeni ja lankoni kanssa

-syksyllä 2022 yksin, tästä lisää myöhemmin

 

Sähköpyörällä kämpälle on joutusa polkasta 

Loppusanat

Tuli taas vähän taukoa tähän blogiin. Olin kymmenen päivän Suomi-kiertueella asiakkaiden kanssa ja päivät olivat niin uuvuttavia, ettei runosuoni sykkinyt enää illalla. Siihen reissuun osui vaikka ja mitä jännää, pitää vähän kysellä esimieheltä, että mitä kaikkea siitä reissusta saa kirjoittaa.