Siirry pääsisältöön

Lapin luonto ja omat suosikkipaikkani

"Lapin luonto luo outoa taikaa, Se on kaunis ja vertaamaton" 


Näin alkaa Lapin tango. Siihen on hyvin tiivistetty Lappi ja sen luonto. Toki on väärin sanoa että se voitaisiin kuvailla muutamalla sanalla, Lapin luonnosta riittää tarinoita ja kerrottavaa enemmän, kuin maailmassa on aikaa. Mulle Lapin luonto on varsinkin aikuisiällä ollut paikka, missä sydämen syke hidastuu ja hengitys rauhoittuu. Lapin luonnossa ihminen rentoutuu ja isääni lainatakseni: " täällä velat muuttuu oikeasti saataviksi"


Lapin luonnosta löytyy lukematon määrä uskomattoman hienoja paikkoja, kerron muutamasta itselleni erityisen merkityksellisestä paikasta.


Kopsusoja/Kiirunakuru




Ensimmäisenä tulee mieleen sukuni entinen kultavaltaus Kopsusojalla Urho Kekkosen Kansallispuistossa. Kävin siellä ensimmäisen kerran noin 10-vuotiaana isäni ja pappani kanssa. Valtaus sijaitsi tosiaankin kansallispuiston alueella, joten sinne ei mene tietä eikä siellä saa liikkua moottoriajoneuvoilla (pl huoltoajo ja poromiehet). Valtaukselle kuljettiin siis pyörällä tai kävellen. Loppuaikoina vanha tienpohja oli niin huonossa kunnossa, että jopa pyörällä liikkuminen alkoi olla haastavaa. Lisäksi viimeinen pätkä mennään tunturin ja suon yli sekä vielä purouomaa ylös kämpälle. Kämpän pihalle ei muuten ole verkkoa, joten siellä ei tule kukaan häiritsemään edes puhelimen välityksellä. Puron varresta löytyy myös sauna, jossa on luonnollisesti ihan sairaan hyvät löylyt. Tämä paikka ansaitsee varmasti jossain vaiheessa oman tarinan, joten hypätään seuraavaan paikkaan.


Papan palsta Jeesiöllä




Toinen paikka missä varsinkin lapsena tuli paljon käytyä, on Jeesiöjoen yläjuoksulla sijaitseva pieni metsäpalsta. Paikka sai aikoinaan meidän lastenlasten suussa nimen "papan palsta" Paikka sijaitsee joen rannalla, sen takana ja sielläkään ei ole verkkoyhteyttä. Palstalla tai palstassa ei sinällään ole mitään ihmeellistä, saunamökkikin sinne on rakennettu vasta ihan viime vuosina. Paikan arvo tuleekin lapsuuden muistoista. Tämäkin paikka ansaitsee joskus oman tarinansa.


Kilpisjärvi




Tämä on jopa hieman yllättävä valinta, olen nimittäin käynyt Kilpisjärvellä vain kerran, ja kerran olen ohi ajaessa pysähtynyt siellä. Se ainoa kerta oli eräänä vappuna, kun ajoimme kelkoilla Galdotievasta käsivarren yläreunaa pitkin Kilpisjärvelle ja takaisin. Matkalle muuten sattui legendaarinen Munnikurkkio, tietäjät tietää. Syy sille, että paikka jäi niin elävästi mieleen selviää seuraavasta tarinasta. Olimme yötä Saanatunturin takana sijaitsevan Saanajärven rannalla autiotuvassa. Aamulla kun heräsin, keitin aamukahvit ja kun katselin kahvikuppi kädessä tuvan ikkunasta avautuvaa uskomatonta näkymää, mietin että tällaisesta paikasta haluaisin herätä useamminkin. Ensi talven yksi tavoitteista voisikin olla Kilpisjärvellä vierailu, lupaan kertoa reissusta kun se tapahtuu.


Tässä oli kolme poimintaa minulle tärkeistä paikoista Lapissa. Voidaan joskus ottaa osa 2, 3 jne jos haluatte kuulla lisää hienoista paikoista.


Huomenna on kämpän tyhjennys ja muutto. En vielä ihan tarkkaan tiedä mihin, kun uuden kämpän saan vasta 1.7. Voisin huomenna kertoa väliaikatunnelmia ja loppuviikosta tarkemmin muutosta.


Kaikille blogia kommentoille tarjon munkkikahvit Erottajan Shellillä heinäkuussa


Kommentit

  1. En kyllä tiiä, tuunko Erottajan Shellille, mut katotaan!

    VastaaPoista
  2. Koko perheelle? 😅 Ei vaan, mielenkiintoista lukea näitä juttuja, onhan Lappi osa minunkin historiaa. T. Isosisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos tuutte koko perheellä niin tarjoan 😂

      Poista
  3. Ilari oot ihana kertoja. Kiitos kun kerrot muistoja lapsuutesi ja minun lapsuuden maisemista ja ajoista...Ja sinun kirjoitelmat ovat mukavaa luettavaa. Sillä kirjoitat niin että voin kuvitella itseni maisemiin. Sama onko Kysymyksessä Pyssykylä tai muu lapin "kolkka".
    Odottelen etenkin Kilpisjärven retkikuulumisia. T. Tallu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Mukava kirjoitella kun on lukijoita 😊

      Poista
  4. Hillomunkki? Jos, niin pittää tulla! Ja kuvia ei haittaa vaikka on enemmänki, vaikka ei aiheeseen sinänsä liittyiskää, mut mukavaha niitä on katella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat ite valita minkä munkin otat. Joo nuita kuvia pitäs laittaa aina lisää, se meinas vähän jäädä

      Poista
  5. Anonyymi3/6/22 19:42

    Kahaveja ootellessa! 😊 T. Tynskyt

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos palautteesta, arvostan sitä

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv