Pyörällä Kopsukselle

Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä.

Kopsusoja paikkana

Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä, tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa. 

Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä.

Tavat matkustaa kämpälle

Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä, sekä muutamalla merkitsemättömällä reitillä, esim meidän käyttämällä Kopsusjärventiellä. Näillä rajoituksilla pyritään estämään herkän Lapin luonnon turhaa kulumista. Valtauksen omistajat saavat kuitenkin poiketa näistä ohjeista tarvittaessa ja virallisesti meillä on vielä paikan loppusiivous käynnissä, joten saamme ajaa pyörällä perille asti. Moottoriajoneuvoilla ajaminen on luonnollisesti kiellettyä muutamin poikkeuksin. Esimerkiksi poronhoitajat ja puiston henkilökunta saavat ajaa puistossa ainakin mönkijöillä ja kelkoilla. Toinen poikkeus on valtauksen omistajat, mutta hekin tarvitsevat erillisen huoltoajoluvan ja sen saa yleensä vain lumipeitteiselle ajalle ja yhdelle kelkalle. 

Aina ei päästy perille asti

Menimme tällä kertaa paikalle pyörillä. Kalustona oli kaksi läskipyörää ja yksi sähkömaastopyörä. Ajoimme Kopsusjärventietä niin pitkälle, kuin autolla oli mahdollista ja jatkoimme siitä pyörillä. Pyöräilymatkaksi kertyi hieman yli kymmenen kilometriä. Reitti on pääosin helpohkoa, loivia nousuja ja laskuja, mutta maasto Saariselän alueella on todella kivinen ja tiellä on myös paljon juuria.

Luppo-Matin laavu Kopsusjärventien varrella 

Luppo-Matin laavun jälkeen alkaa ensimmäinen kunnon ylämäki. Mäki alkaa nousemaan ensin loivasti reilun kilometrin matkalta ja jatkuu sitten jyrkempänä Tankapään päälle. Tankapään päältä laskeudutaan vauhdikas, mutta erittäin kivinen lasku alas suon reunaan, josta puro lähtee nousemaan kohti vanhaa valtausta. Ylös kämpälle voi ajaa joko purouomaa pitkin tai kapea polkua puron varressa. Menomatka kestää noin kaksi tuntia ja varsinkin viimeinen nousu puron vartta kämpälle saa sykkeet ylös. 

Menomatkan GPS-jälki

Perillä kämpällä 

Valtauksen alkuperäisen omistajan joskus 1960-luvulla rakentama kämppä on pieni lautarakenteinen mökki. Mökissä on pöytä, kolme sänkyä ja kamiina, sekä pieni ulkovarasto. Kämpän kunto alkaa olemaan aika huono ja sen kohtalo onkin hieman epäselvä. Mm. katto vuotaa hieman ja se onkin nyt väliaikaisesti paikattu pressulla. Yritämme saada Metsähallitukselta tiedon siitä mitä he aikovat kämpälle tehdä. Meillä olisi kyllä intoa kunnostaa ja käyttää sitä.

Sauna

Paikalta löytyy luonnollisesti myös sauna. Sauna on aikoinaan rakennettu Sodankylässä ja hinattu puron varteen talvella moottorikelkoilla. Saunassa saa kyllä mahtavat löylyt ja tulomatkan rasitukset saadaan hikoiltua pihalle. Harmi että puron vesimäärä ei riitä uimiseen, pohjalle menee vain pieni noro. Vesimäärä riittää kuitenkin ruoka-, juoma-, ja pesuvedeksi. Joskus vettä on jouduttu hakemaan toisesta purohaarasta lähes kilometrin päästä. 

Nimetön lampi Kopsusselän päällä

Luonto murtaa kiveä ja saa rotkon reunat sortumaan

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme pienelle kävelylle. Nousemme ensin purouomaa pitkin ylävarastolle ja tutkimme sen kunnon sekä mitä tavaraa siellä vielä on. Varastolta jatkamme matkaa ylöspäin kohti Kopsuspäitä. Kopsuspäiden eteläpuolelta löytyy pieni lampi, josta puron itäisin haara saa vetensä ympäri vuoden. Lampi on todella kuiva ja puolet lammen pohjasta on näkyvissä. Lammen läheisyydestä löytyy myös hieno jyrkkäseinäinen kanjoni, jonka kalliot pikku hiljaa rapautuvat ja valuvat alas täyttäen kanjonin. Kanjonilta jatkamme matkaa Kopsuselkää pitkin takaisin kämpälle. Matkalla ihailemme mm. hienoja väkkyrämäntyjä. 

Näkymä kohti Kopsusselkää

Burgeria!

Kämpälle päästyämme koittaa retken kohokohta eli burgerin teko. Uskallan väittää ettei tämän puron varressa ole aikaisemmin burgereita tehty. Puiston alueella on joku saattanut tehdä, muttei näin hyviä. Pihvit paistan ulkona nuotiolla teräspannulla ja sämpylät paahdetaan tikun nokassa samalla nuotiolla. Lisäksi väliin tulee tietenkin pihvin päälle sulatetteva juusto, Myrttisen kurkkua ja majoneesia. Yli 200 grammaisella pihvillä varustetut burgerit uppoavat nopeasti nälkäisiin suihin. Illan päälle lämmitämme vielä saunan uudestaan.

Nuotiolla pihviin tulee ihan spesiaali aromi😋

Paras kehu mitä olen kuullut: "tällä burgerilla on laatutakuu"

Paluumatka menee joutuisammin johtuen helpommista nousuista. Menomatka oli noin kaksi tuntia ja paluumatka hieman alle 1,5 tuntia. Autossa ajomatkalla kohti etelää mietimme kämpän tulevaisuutta, kova halusi olis kämppää käyttää, mutta kunto ja Metsähallituksen mahdolliset purkusuunnitelmat mietityttävät. Talvella olisi tarkoitus käydä tuolla, toivottavasti ei ole romahtanut siihen mennessä.

Paluumatka oli vähän joutuisampi

Ps. hiihtokausi alkaa vknloppuna 😎

Helsinki helmikuu 2022