Siirry pääsisältöön

Omat suosikit Lapissa osa 2

Lisää käymisen arvoisia paikkoja Lapissa

Mieleen jääneitä paikkoja Lapissa on paljon, seuraavaksi lisää paikkoja. Voidaan sopia, että ne ovat myös käyntisuosituksia.


Suolisvuono/Suolistaipale

Inarijärven Suolisvuonon ja Suolisjärven välissä on kapea kannas nimeltään Suolistaipale. Olin täällä yötä kevättalvella 2020. Paikalta avautuu mahtavat näkymät Inarijärven ulapalle. Kannaksella löytyy autiotupa, vessa ja kota makkaranpaistoa varten.  Erikoisuuteni kannakselta löytyy venehissi, millä veneen saa siirrettyä Inarijärvestä Suolisjärveen. Valitettavasti kamerani oli hyytynyt, kun olin täällä käymässä, joten minulla ei löydy kuvia täältä.

Suolistaipaleen sijainti

https://www.luontoon.fi/suolistaipaleautiotupa


Syväsenvaaran näköalatorni

Torni koko komeudessaan

Tämän paikan löysin vasta hiljattain. Torni löytyy Rovaniemen läheltä, Syväsenvaaran päältä. Helpoin reitti tornille menee Santa Parkin parkkipaikalta viittojen mukaan polkua pitkin. Parkkipaikalta on lyhyehkö kävelymatka tornille, joten esim ohiajaessa täällä kannattaa pistäytyä. 

Tornin huipulta on mahtava 360 asteen näköala Rovaniemen ympäristöön. Torni ei itsessään ole hirveän korkea, ehkä noin kymmenen metriä, mutta loistavan sijaintinsa vuoksi näköalat ovat niin hienot. Ensimmäisen kerran kun kävin täällä, jäin ihailemaan maisemaa ja kuvien ottaminen meinasi unohtua. 

Näkymä kohti Ounasvaaraa 

Kumputunturi

Täältä näkyy kauas

Kumputunturi sijaitsee Kittilän kunnassa lähellä Sodankylän rajaa. Matkaa Kittilästä Kumputunturille tulee linnuntietä noin kolmekymmentä kilometriä ja tietä pitkin noin 40 kilometriä. Tunturin huippu kohoaa merenpinnasta 581:n metrin korkeuteen. Se ei siis ole mitenkään poikkeuksellisen korkea, mutta se erottuu ympäröivästä maastosta erittäin hyvin, koska vieressä ei ole muita isompia huippuja. 

Kiipesimme tuntureille pari vuotta sitten. Polku on noin kolme kilometriä pitkä ja nousua on ihan riittävästi. Alkumatkan polku kulkee vanhaa tienpohjaa pitkin metsän keskellä. Pikku hiljaa puusto harvenee ja maa muuttuu kivikkoisemmaksi. Loppumatka tunturin laelle on kivirakkaa ja ihan huippu koostuu valtavan kokoisista lohkareista. 

Tunturin laki on täysin puuton ja sieltä näkee todella kauas. Ainakin Luosto erottuu kaakossa ja sinne on matkaa lähes sata kilometriä. Tunturin huipulla on pieni, huvimajaa muistuttava rakennus, jossa on ikkunat joka suuntaan ja tulentekomahdollisuus. Mökki on ilmeisesti toiminut aikoinaan palovartijoiden tähystyspaikkana juurikin tämän hyvän näkyvyyden ansiosta. Paikalla on myös vanha palovartijoiden tupa, joka ei ole enää käytössä ja se on lukittu. Tähystystupa on myös nykyään purettu, joten taukopaikkaa ei tunturin huipulla enää ole. Hieman alemmaksi on vast'ikään rakennettu uusi avokota, joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä. 

Kumputunturi on helposti saavutettavissa, vaikka nousu on hieman haastava. Täällä voi käydä esim Kittilästä päiväseltään tai ohiajaessa pyörähtää. Talvella huipulle menee kelkkareitti, se pitää joku päivä vielä kokeilla.

Maaruska oli jo alkanut

https://www.luontoon.fi/kumputunturipaivatupa


Kesäraflan sauna

Laitetaan vielä bonuksena tähän Kesäraflan sauna Rovaniemellä. Mahtavat löylyt, vilpoisa jokivesi missä uida ja todella hyvä ruoka. Harmi että paikka on auki vain elokuun loppuun ja aukeaa taas keväällä.

Saunan mainosplakaatti


P.S. väliotsikkoa klikkaamalla, aukeaa linkki kyseiseen paikkaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv