Roadtrip synnyinseudulle

Roadtrip synnyinseudulle Sodankylään 

Maaruska on jo alkanut ja oli viimein aika pyörähtää muistelemassa lapsuutta Sodankylässä. Olin vähän alle seitsemänvuotias, kun muutimme Kiiminkiin. Silti muistan monia asioita ja paikkoja Sodankylästä. Toki muistoja on tullut lisää muuton jälkeen ja tulee edelleen.

Ajomatka Sodankylään on hieman tylsä eikä matkalla ole hirveästi nähtävää, varsinkaan etelämpänä. Torvisen kohdalta näkyvä Luosto on oikeastaan ensimmäinen hienompi kohta pohjoiseen päin ajettaessa.

Tärkeimmät sijainnit

Mummola

Tässä oli aikaisemmin toinen liittymä pihaan 

Ensimmäinen paikka mitä menen katsomaan on entinen mummola Pörsiöntiellä. Rakennus on myyty jo vuosia sitten papan kuoltua. Hetken aikaa siinä toimi jokin kelkkakerho, mutta nykyään se mahtaa olla kokonaan asuinkäytössä. Mummolaan kuului myymälä, halli/paja ja itse asunto. Muistan että penskana myymälä ja varasto olivat hirveän jännittäviä paikkoja ja niitä olisi tehnyt mieli tutkia enemmänkin, hyllyistä olisi varmasti löytynyt vaikka ja mitä mielenkiintoista. Papan kuoltua paikka tyhjennettiin ja suurin osa tavaroista huutokaupattiin. Harmittaa kovasti, kun en päässyt tässä touhussa olemaan mukana. 

Entinen mummola kuvattuna Pörsiöntieltä

Kaltiovuopaja

Synnyinkotini sijaitsi Nelostien varressa keskustan pohjoispuolella. Paikkaa kutsuttiin Kaltiovuopajaksi, nimen alkuperä ei ole tiedossa, mutta se tarkoittaa lähdettä tms. Talon paikalla sijaitsee nykyään Kelukosken voimalaitoksen patoallas, eli synnyinkotiani ei ole enää vuosikausiin ollut olemassa. Tarinana hieno, mutta ei koko totuus. Vanhempani tiesivät jo taloa ostaessaan, että paikalle tulee voimalaitos. Talo myytiin sievoisella voitolla ja uusi talo rakennettiin Sattasen kylään hieman vielä pohjoisemmaksi.

Tässä se talo joskus oli

Sattanen

Talo, jota luultiin kouluksi

Ensimmäinen koti, mistä minulla on muistoja, oli Sattasen kylässä. Kylä sijaitsee noin 14 kilometriä keskustasta pohjoiseen. Talo valmistui vuonna 1991, eli olin vasta 3-vuotias kun muutimme sinne. Muistan mm. Karjalaisen Erkin joka aurasi pihatiemme isolla traktorilla (tais olla Valmet) ja suurteholingolla. Joskus lunta tuiskutti tielle niin paljon, että traktorin piti lingota perä edellä. 

Talo oli niin iso, että sitä luultiin usein kylän kouluksi. Sattasessa järjestettiin vuosittain hiihtokilpailuja ja monet osallistuvat tulivat vahingossa meidän pihalle. Kerran hiihtokisojen aikaa Kuusamon mummi oli hoitamassa meitä. Latu kulki pihatien poikki ja myös tien kohdalle haluttiin tietenkin tehdä kunnon latu. Mummi ei tästä tykännyt ja kävi lapioimassa ladun pois. Järjestävät tulivat tekemään ladun uudestaan ja taas mummi lapioi ladun pois. En muista kuinka monta kertaa tämä toistui, mutta on siinä ollut järjestäjät ihmeissään, kun aina siitä yhdestä risteyksestä häviää latu 😂 Koulua en ehtinyt Sattasessa aloittaa, vaan muutimme juuri ennen koulun aloitusta elokuussa 1995 Kiiminkiin.

Varuskunta-alue

Lapin Jääkäriprikaatin Sodankylän varuskunta sijaitsee Jääkärikankaalla keskustan läheisyydessä. Ensimmäiset muistoni täältä, ovat käynnit Siilashallissa uimassa ja sen jälkeen sotkussa Hart Sportilla. Seuraavat muistot alkavat tammikuussa 2008 kun astuin armeijan harmaisiin. Muistan edelleen ensimmäisen päivän ja illan kasarmilla. Onneksi samaan tupaan sattui tuttu kaveri Kortesalmen Late Yli-Iistä. Laten kanssa oltiin taistelupari koko p-kauden ajan ja jälki oli vihollisten kannalta tuhoisaa. 

Täällä tuli jokunen munkki syötyä vuonna 2008

P-kauden jälkeen lähdin Aukkiin PST-linjalle. Aukki oli hienoa aikaa, meillä oli pieni ja tiivis ryhmä sekä hyvät kouluttajat. Pääsimme ampumaan isoilla pyssyillä (KES,APILAS JA RSSKO) ja muutenkin meno oli vähän rennompaa, kuin alokasaikana. Jonkin aikaa harkitsin jopa uraa puolustusvoimien leivissä, mutta jossain vaiheessa semmonen turhanpäiväinen värkkääminen alkoi kyllästyttää ja gonahdin aika pahasti. Johtajakausi menikin aika löysissä merkeissä, varsinkin kasarmilla, metsässä kyllä tykkäsin olla ja siellä hommat hoidettiin kunnolla. Komppanianpäällikkö piti kerran puhuttelun minulle ja kertoi, että kasarmikäyttäytyminen on syy, etten saa kessun natsoja. 

Tässä vaiheessa muistaakseni jo Alik.

Armeijan jälkeen muuton Tukholmaan ja se taitaa olla syynä, ettei minua kutsuttu kertaamaan, olisin kyllä mielelläni lähtenyt. Moni joukkue kaverini kävi juuri tuolloin Tukholmassa asumiseni aikana.

Loppusodassa Taivalkoskella

Luosto/Perhe-Luosto

Hienoa maaruskaa Luoston alueelta, taustalla siintää Ukko-Luosto

Varsinaisen Ukko-Luoston lähellä sijaitseva Perhe-Luosto oli tuttavaperheemme omistama pieni laskettelukeskus. Lapsuudessa siellä ei vielä ollut hissejä, mutta kävimme joskus laskemassa siellä pulkkamäkeä niin, että meidät hinattiin kelkalla jonkin matkaa rinnettä ylös. Perhe-Luostolla tuli myöhemmin käytyä useamman kerran laskettelemassa. Monesti olimme isolla porukalla, osa nukkui päärakennuksessa, osa mökeissä ja osa joskus jopa asuntovaunuissa. Paikka oli hyvässä nosteessa 2000-luvun alussa, mutta majoituspaikkojen puute oli este kasvulle. Nykyään paikalla on Karu Lodge-niminen hyvinvointikeskus ja esim hiihtohissi ei ole enää käytössä.

Entisen Perhe-Luoston, nykyisen Karu Logden päärakennus

Itse Ukko-Luostolta minulla on aika vähän muistoja. Olen kerran käynyt siellä teini-ikäisenä laskettelemassa, koska Perhe-Luostolla oli hissien kanssa jotain hässäkkää. Pitää varmana talvella viimeistään mennä käymään ainakin hiihtämässä siellä. Sulan maan aikana voisi käydä Luoston huiputtamassa, tällä kertaa siihen ei ollut aikaa. 

Vikaköngäs

Vikaköngäs ei varsinaisesti kuulu lapsuuden maisemiin tai muistoihin, mutta se sattui sopivasti matkan varrelle, joten päätin pitää siinä vielä lyhyen kuvaustauon. Matkaa Rovaniemeltä könkäälle tulee noin 25 kilometriä, joten täällä pitää joskus tulla ajan kanssa käymään uudestaan.

Vikakönkään ylittävä riippusilta

Vikaköngäs

Kirjoitan tällä hetkellä tätä blogia Rukajärven rannalta. Olen asiakkaiden kanssa kymmenen päivän road tripillä Itä-Suomessa ja Lapissa. Pitää pomolta kysyä, mitä tästä reissusta saa kertoa julkisesti.