Siirry pääsisältöön

Tarinoita nuotiosta ja nuotiolla

Nuotiolla ihminen viihtyy

Vanha kansan viisaus kuuluu: "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä" 

Tätä jaksaa katsella!

Tämä on tullut huomattua ihan käytännössä. Pikkupoikana veljeni kanssa sytytimme vahingossa pienen metsäpalon, jonka sammuttamiseen tarvitsi palokunnan apua.


Tulenkäytön historiaa

Tulen käyttäminen keksittiin noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Silloin ihminen ei vielä osannut tehdä tulta, vaan se otettiin talteen esimerkiksi salaman sytyttämästä metsäpalosta. Tulenteko opittiin vasta noin 100 000 vuotta sitten, tarkkaa ajankohtaa on hankala selvittää ja siitä on tutkijapiireissä olemassa useita teorioita. Aikoinaan tulta on käytetty suojaksi pedoilta, lämmittelyyn, valaisuun ja ruoan laittoon. Edelleenkin osassa maailmaa tulta käytetään näihin samoihin tarkoituksiin, mutta esimerkiksi Suomessa tuli liittyy nykyään lähinnä ruoan valmistukseen ja lämmitykseen. 

Tulta käytetään tänä päivänä myös nuotiolla. Nuotio onkin paikka, missä minä viihtyisin määräämättömän ajan. Sieltä ei ole ikinä kiire pois. Varhaisimmat muistot nuotiolta minulla on papan palstalta alle kouluikäisenä. Muistan monet kerran kun kelkalla ajettiin palstalle, sytytettiin nuotio ja paistettiin milloin mitäkin. 


"nuotio" papan palstalla Jeesiöllä


Kävimme lapsuudessani muutenkin paljon nuotiolla. Nuotiolta on lapsuudesta myös huonoja (kivuliaita) muistoja. Joskus vähän alle 15-vuotiaana, olimme perheeni kanssa nuotiolla, muistaakseni Suvilammella. Meidän lasten suurin huvi nuotiolla oli polttaa muovipussia makkaratikun päässä. Siskoni poltti muovipussia ja iskä käski sammuttamaan sen vedessä. Sisko kääntyi ja valitettavasti minun poski sattui olemaan reitillä. Sulanut muovi jäi poskeen kiinni ja paloi siinä. Iskä otti minusta niskaperse-otteella kiinni ja pari sekuntia myöhemmin olin pää edellä lammessa. Muovi kyllä sammui, mutta kuivui samalla poskeen kiinni. Seuraavaksi lähdettiin jo tässäkin blogissa tutuksi tulleeseen OYS:n yhteispäivystykseen. Poskeen tuli syvä toisen asteen palovamma ja siihen jäi ikuinen arpi. Eipä se arpi elämää haittaa, mutta silloin se oli melko kipeä.

Kun ikää on kertynyt, nuotio on edelleen pysynyt tärkeänä paikkana. Teini-ikäisenä tuli käytyä kavereiden kanssa paljon mm. Suvilammella. Siellä vierähti helposti koko kesäyö tupakkaa poltellen ja aamun koitteessa kömmittiin kotia, varoen herättämästä porukoita. Nuotiolla viihtyy myös yksin, olen monesti käynyt yksin nuotiolla. Vain istunut siellä ja tuijottanut tulta. En osaa sanoa mikä siinä kiehtoo, ehkä se, ettei se ole hetkeäkään samanlainen tai paikallaan, vaan muuttuu kokoajan ja koskaan et tiedä millainen liekki seuraavaksi tulee. 


Makkaran paistoa siskoni luona Hämeenlinnassa


Nuotion sytyttäminen

Tähän asiaan on monta koulukuntaa. Itselle on vuosien varrella tullut tietty tyyli, jota aina hieman varioin nuotiopaikan ja käytössä olevien puiden ja sytykkeiden mukaan. 
Nuotion sytyttämisessä tärkeintä on syttötavara, esim koivun tuohi, kiehiset paperi, sytytyspalat, heinä kuivat risut yms. Mielestäni tuohi on näistä paras, se palaa kohtuullisen pitkään ja on yleensä helposti saatavilla. Jos tuohta ei ole saatavilla, kannattaa vuolla ohuita kiehisiä mielellään niin, että ne pysyvät vuoltavassa puussa kiinni. Kun syttötavara on valmiina, laitetaan aluksi kaksi, tai hätätilanteessa vain yksi, isompi halko paikalle. Sytöt kerätään näiden halkojen väliin kasaksi. Tämän jälkeen laitetaan ohuempaa ja hieman paksumpaa (1-3cm halkaisija) tikkua ja risua halkojen varaan syttöjen yläpuolelle. Kun syttötavara sytytetään, syttyvät ensin pienemmät risut ja sen jälkeen isommat halot. Kaksi halkoa vierekkäin lämmittävät toinen toisiaan ja kohta nuotio roihuaa iloisesti. Kuivilla puilla nuotion tekeminen on aina helppoa. Tuoreella/märällä puulla pimeässä ja kylmässä tilanne muuttuu radikaalisti. Kannattaakin aina pitää jotain pientä syttöä mukana kun liikkuu kaukana kairassa. Ääritapauksessa se voi jopa pelastaa hengen.

Ruoan teko nuotiolla

Muutamia perusjuttuja ruoan laitosta nuotiolla. Nuotiolla arvostaa helppoutta. Kaikki mahdolliset valmistelut kannattaa tehdä kotona ja ainoastaan lämmitys/paistaminen nuotiolla. Tämä vähentää värkkäystä ja myös parantaa hygieniaa.

Makkara

Perinteinen suomalainen ruoka, mitä nuotiolla syödään, on tietenkin makkara. Makkaroita on miljoona erilaista ja se on puhtaasti makuasia, mitä makkaraa tykkäät siellä nuotiolla paistaa. Itse pidän lihaisista makkaroista, kuten Eetvartista ja Ukko-Pekasta. Yleensä ostan esim Eetvartin juustomakkaraa, mutta joskus on kiva hakea vähän vaihtelua esim jollain tulisemmalla versiolla. Makkaran päälle tietenkin sinappia, se kuuluu ehdottomasti asiaan. 


Eetvartti Salami-Cheddaria Korouoman Pirunkirkon laavulla


Burger 

Nuotiolla voi myös tehdä burgereita. Olemme muutaman kerran tehneet ja huomanneet, että se vaatii nuotion kestävän paistinpannun. Ilman pannua pihviin ei saa kunnon paistopintaa ja maku jää vähän vajaaksi. Kaikki muu kannattaa tehdä kotona valmiiksi, jotta nuotiolla ei tarvitse tehdä muuta, kuin paistaa pihvit ja lämmittää sämpylät. Metsässä kaikki maistui paremmalta, varsinkin burgerit! 


Nuotiolla tehty burger ja kyytipojaksi Blanc


Hernekeitto

Myös valmis hernekeitto on toimiva ruoka nuotiolla. Vaatii toki vähintään kattilan, missä se voidaan lämmittää  Hernekeitto on nopeampaa tehdä retkikeittimellä, mutta onnistuu myös avotulella.

Jälkiruokaa

Hyvä ja helppo jälkiruoka nuotiolla on esimerkiksi suklaabanaanit. Kuorelliseen banaanin tehdään viilto pituussuunnassa, viiltoon upotetaan suklaata ja tämä lämmitetään nuotiolla. Ihan kirjaimellisesti suussa sulavaa. Tätä voi tehdä myös kotona uunissa ja ottaa kylkeen esim vaniljajäätelöä. 

Nuotioreissulle otan monesti kahvin kotoa termariin, tällä säästää ennen kaikkea paljon vaivaa perillä ja voi keskittyä nautiskeluun. Olen myös harkinnut retkimallin pressopannun ostamista, sillä saisi tehtyä tuoretta kahvia helpommin. 

Tarkemmille ruokaresepteille voisi joskus tehdä kokonaan oman blogin, tähän blogiin en viitsi tämän enempää ruoasta kirjoittaa.


Nokipannukahvit papan palstalla 


Muistilista nuotion tekoon

-tee nuotio ainoastaan turvalliseen paikkaan, yleensä nuotion saa tehdä ainoastaan merkityillä paikoille

-kerää kaikki tarpeellinen lähelle ennen sytytystä, syttötarpeita ei voi olla liikaa

-kuiva puu syttyy ja palaa parhaiten, tuoreelle puulle saattaa tarvita jotain pienempää kaveriksi jotta palaa kunnolla

-tuli tarvitsee happea, joten elä lado puita liian tiivisti

-huolehdi myös palamisen aikana, että puut eivät palaessaan kasaudu liian tiiviiseen läjään

-muista lopuksi sammuttaa nuotio kunnolla!

Hyviä nuotioretkiä kaikille!






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv