Missä kasvoin vaan en syntynyt eli Kiiminki

Kiiminkijoki, se vapaana virtaa.

Minulla on aina ollut kaksi kotiseutua, Lappi ja Kiiminki. Lapista olen jo kertonut ja tulen vielä kertomaan, tällä kertaa puhutaan kuitenkin Kiimingistä.

Kesäyön aurinko Kiiminkijoella

Muutto Kiiminkiin ja sen taustat

Muutimme perheemme kanssa Kiiminkiin vuonna 1995. Muuton taustalla oli konkurssiin mennyt yritys Sodankylässä ja perheessämme ollut halu uudesta alusta jossain muualla. Itse olin alle 7-vuotias kun muutimme pois Sodankylästä, enkä muista elämästä siellä ihan hirveästi. Jotain yksittäisiä väläyksiä esim koirastamme Saskasta, lumisista talvista ja lukuisista luontoreissuista. Myös muutosta Kiiminkiin on hieman hatarat muistikuvat. Muutto oli varmasti jo koulun alottaneille sisaruksille paljon isompi muutos. Heti muuton jälkeen menin kouluun ykkösluokalle. Muistan että ensimmäisenä päivänä kun menimme parijonossa sisälle, vieressäni käveli poika jolla oli oma nimi kaulakorussa. 

Ensimmäinen kouluni, Kiimingin ala-aste

Ensimmäinen asuinpaikka: Lempiniementie 29

1995-1998

Talo oli aika pieni, todennäköisesti joskus 1970-luvulla rakennettu tasakattoinen omakotitalo. Makuuhuoneita taisi olla kolme tai neljä, joten ihan joka lapselle ei riittänyt omaa huonetta. Puusauna löytyi kuitenkin, sinne taisi olla kulku ulkokautta. Lisäksi talossa oli ihan kivan kokoinen piha ja puistoalue heti vieressä, joten tilaa oli temmeltää. Syy pois muuttoon tästä asunnosta oli 1998 sattunut vesivahinko autotallissa, joka teki talosta asuinkelvottoman hetkellisesti ja matka jatkui seuraavaan asuntoon.

Lempiniementien 29 nykyään

Toinen asuinpaikka: Kohokuja 4 

1998-2000

Kohokujan asunto oli uudempi ja myös hieman isompi. Samassa rakennuksessa oli myös toinen asunto ja vuokraisännän käyttämä varasto. Toisessa asunnossa asui nuori perhe ja heidän kanssa asiat menivät pääosin ihan hyvin, jotain pientä kränää saattoi tietenkin välillä olla. 

Vuokraisäntämme Pena oli oikein lupsakka kaveri, hänen kanssa kaikki sujui erinomaisesti. Yhtenä talvena tein Penan kanssa sopimuksen, että kolaan koko kiinteistön piha-alueen ja saan palkaksi 20mk/tunti. Se talvi sattuikin olemaan todella runsasluminen ja parhaimmillaan tienasin yli 100 markkaa päivässä. Se oli tommoselle 10-vuotiaalle kossille aika paljon rahaa. Muistaakseni ostin näillä rahoilla ainakin lumilaudan, luistimet, rullaluistimet, Nikko-auton ja järkyttävän määrän karkkia. 

Yksi hieno muisto on myös, kun asuntoomme tehtiin kylpyhuone/saunaremontti ja jouduimme hetken aikaa käyttämään pientä suihkukoppia. Korvaukseksi tästä, Pena kustansi koko perheen kylpylään ja antoi vielä oman asuntoautonsa käyttöön, jotta mahduimme koko perhe samaan autoon. Tämä oli ainakin itselle ensimmäinen kerta kylpylässä ja kyllähän se oli hieno paikka. Oli kylmäaltaita, porealtaita, liukumäkiä ja monta erilaista saunaa. Tästä asunnosta lähdimme pois kun vuokra noin pienestä asunnosta alkoi tuntua aika kovalta.

Kohokuja 4 tien päästä kuvattuna

Kolmas asuinpaikka: Takalontie 503

2000-2002

Seuraava asuntomme sijaitsi vähän kauempana keskustasta Tirinkylässä. Tirinkylä on rauhallinen sivukylä noin 7 kilometrin päässä Kiimingin keskusta jokea alavirtaan. Ensimmäinen muisto Tirinkylästä on, että jouduin kulkemaan vitosluokan viimeisen viikon pyörällä kylälle kouluun, koska muutimme ennen, kuin koulut loppuivat. Seuraavana syksynä menin Tirinkylän ala-asteelle. Ala-aste oli pieni, noin 60 oppilaan kyläkoulu. Meidän luokalla oli kaksi vuosiluokkaa ja oppilaita yhteensä 13.

Tirinkylässä tuli kesäisin kalasteltua ja pyöräiltyä, sekä talvisin pelattua jääkiekkoa ja hiihdettyä. Kutosluokan talvella hiihdinkin yli 1000km. Muistan, kun koulun ilmoitustaululla oli taulukko, johon sai merkata omat hiihdetyt kilometrit. Kaikilla muilla oppilailla yksi ruutu oli yhden kilometrin, mutta minulla yksi ruutu oli 10 kilometriä, silti minulla oli niitä ruutuja rastitettuna moninkertainen määrä. Hiihtokilpailussa lähdin viimeisenä matkaan ja ohitin kierroksella kaikki muut, paitsi kisan kakkosen. 

Kiimingin ylä-aste, täällä opiskelin 2001-2004

Tässä talossa asuessani, siirryin ylä-asteelle ja koulumatkat kuljettiin taksilla. Taksikuskien sekaan mahtui monta legendaarista hahmoa. Mm Lappari soitti aina Ruoskaa ja sanoi minua Moosekseksi ja mun pikkuveljeä tietenkin Mooseksen pikkuveljeksi. Pakke taas oli kaikkien koululaisten rääväsuinen suosikkikuski. Junnari taas oli sen verta kusipää että edelleenkään en suostu tervehtimään ko. mulkvistiä. 

Näkymä Kiiminkijoelle Tirinkylässä

Neljäs asuinpaikka: Takalontie 499

2002-2007

Niin kuin talonumerosta voi päätellä, seuraava muutto oli hyvinkin lähelle, muuttomatka oli noin 50 metriä. Muuton syynä oli asunnon myynti ja uudet omistajat halusivat luonnollisesti muuttaa asumaan siihen. Muutto tapahtui koulujen päättäjäispäivänä ja isosiskoni päätti peruskoulun silloin. Eräästä tähän muuttoon liittyvä kivuliaasta asiasta jäi ihan kirjaimellisesti jälki. Yritin hypätä vauhdissa peräkärryn kyytiin, lavalla oli kuitenkin hiekkaa, jalka luiskahti ja kolahti peräkärryn reunaan sillä seurauksella, että sen jälkeen lähdettiin päivystykseen tikattavaksi. 

Tämä kyseinen talo oli ollut puolivalmiina yli kymmenen vuotta, paikalla oli ainoastaan kantava runko ja vesikatto. Eräs yrittäjä osti talon ja teki siitä paritalon josta me vuokrasimme isomman puoliskon. Talon rakentaminen aikana sain tulevalta vuokraisännältä urakan. Taloon suunnitteilla olleen uima-altaan monttu pitäisi täyttää lapioimalla se hiekkaa täyteen. Tämä osoittautui 14 vuotiaalle vähän turhan kovaksi urakaksi ja homma jäikin aika pahasti puolitiehen. Elämä ei tällä kertaa juurikaan muuttunut talon vaihdon yhteydessä. 

Tirinkylän ala-aste

Viides asuinpaikka: Takalontie 586

2007-2008 ja satunnaisesti sen jälkeen

Tällä kertaa pääsimme lähes kilometrin päähän edellisestä asunnosta. Suurin muutos oli, että nyt rakensimme oman ja vuokralla asuminen sai jäädä. Käsinveistetystä hirsitalosta tuli erittäin jyhkeä ilmestys ja aina siellä käydessäni ei voi kuin ihailla taloa. Olin myös itse päivätöissä muutaman kuukauden rakentamassa taloa. Tämä on ollut yksi mielenpainuneimmista työpaikoista. Massiivihirrestä rakentaessa, painumavarojen huomioimiseen joutuu käyttämään paljon aikaa ja ratkaisuja keksittiin lennosta sitä mukaan, kun projekti eteni. Runko onkin painunut jo yli 10 senttiä ja esim. muutaman ikkunan yläpuolelle on jouduttu sahaamaan lisää tilaa. Talon rungon pystytys sattui muuten minun valmistujaispäivälle ja taisinkin viettää enemmän aikaa työmaalla, kuin juhlissa. 

Talossa ei muuten ole sisällä saunaa ollenkaan, ainoastaan pihasauna. Sen löylyt on kyllä niin hyvät että sisäsaunan puuttuminen ei haittaa. Talossa on lisäksi iso tontti, missä on tilaa leikkiä ja touhuilla tai ajaa vaikka moottorikelkalla. 

Yhteensä on tullut Kiimingissä asuttua yli 15 vuotta ja sinne on aina yhtä mukava mennä käymään. Silti tuntuu että en ihan heti muuttaisi tänne asumaan. En osaa sanoa miksi en, mutta onneksi se ei ole edes listalla, vaan suuntana on Lappi. Lappiin muutto lähenee kovaa vauhtia ja kolmen viikon päästä pitäisi olla jo kovastikkin uusiin nurkkiin tutustuminen käynnissä. 

Hölkynkölkyn ja ensi kertaan!