Siirry pääsisältöön

Muutto: pakkaaminen, siivous ja lähtö Uudeltamalta

Yhtä tuskaa

Muuttaminen on paskinta hommaa mitä tiedän. Aikataulut menevät aina pieleen ja yöllä kun kantaa viimeisiä tavaroita pihalle, päättää aina yhtä lujasti kuin ennenkin, että en tämä on viimeinen muutto.



Pois heitettävät tavarat


Kun kaikki mukaan lähtevä tavara pitää mahtua Seat Alteaan, karsinta on kova. Seuraavana lista tavaroista, mitkä menivät suoraan kaatopaikalle.

-iso vitriinikaappi

-massiivipuinen sohvapöytä

-sänky ja petauspatja

-avohyllykkö

-sohva

-pari mattoa

-pyykinkuivausteline


Kyllähän se vähän pahalta tuntuu heittää käyttökelpoista tavaraa pois, mutta kun ei se edes ilmaiseksi kelpaa, niin eipä siinä ole vaihtoehtoja. Suurin osa nuista toki meni kierrätykseen joten jotain hyötyä niistä edelleen on. No onneksi pari tavaraa saatiin ihan käyttöönkin, pesukone ja tv-taso meni seuraavalle käyttäjälle. 


Kyllä sinne Seatiin mahtuu, kun on lapsena pelannut Tetristä



Muutossa kestää

Miksi muuten muuttoon kuluva aika pitää aina aliarvioida. Alustava arvio oli, että virka-ajan puitteissa saan kämpän tyhjäksi ja siivottua. Hyvin nopeaa muutin arvion iltakymmeneen ja lopullinen, toteutunut aikataulu oli noin yöllä klo 2. Pakko myöntää että kävi sääliksi kaveria, joka oli lupautunut muuttoavuksi. 


Muuton kruunasi viimeisen pahvilaatikon päälle nostettu lasivuoka puolillaan ruokaa, joka tippui ulko-oven eteen ja hajosi siihen. Muutama tovi piti ottaa happea, ettei ois voimasanat herättänyt koko taloa. No, muutto saatiin kuitenkin kunnialla suoritettua ja nyt odotetaan jännityksellä tuleeko koko takuuvuokra takaisin. 



Haikeita tunnelmia

Nyt alkaa pikkuhiljaa haikeus iskemään, reilu seitsemän vuotta tuli pyörittyä Uudellamaalla. Monta hienoa hetkeä tuli koettua ja varmasti olisi myös hienoja hetkiä ollut edessä. Myös monta hienoa ihmistä ja hyvää ystävää jää tänne, se onkin yksi suurimmista syistä miksi olisin tänne voinut jäädä. Muistan edelleen sen ensimmäisen illan Pernajalla, tuntui että tässä on nyt jonkun uuden alku. Pitkään se olikin, mutta kaipuu Lappiin kasvoi kuitenkin liian suureksi ja kun tuli mahdollisuus lähteä, se oli menoa. 

Toivottavasti niskatuet
kestää äkkijarrutuksen

Nyt on tavarat Seatissa ja viimeinen yö Uudellamaalla. Kesäkuu otetaan vielä helppoa ja lomaillaan. Ensimmäinen päivä heinäkuuta alkaa työt joten vielä ei ole kiire sinne.


Katsotaan mitä ens kerralla jutellaan, ehkä tunnelmia Oulusta. Pysy kuulolla!


Pikkusen on vänkäri tuossa peilin edessä, mutta eipähän valita ohituksista😂


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos palautteesta, arvostan sitä

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv
2 kommenttia
Lue lisää

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri
4 kommenttia
Lue lisää