Siirry pääsisältöön

Hirvibongausta YLE:n kanssa

Suomen Yleisradio halusi tutustua hirvibongaussafariin

YLE:n toimittaja kuuli järjestämästämme hirvisafarista ja halusi tehdä siitä jutun. Mukaan sattui useampi asiakas, joten autossa oli tiivis tunnelma. Näkyikö reissulla mitään, se selviää alempana.

Potentiaalisia spottauspaikkoja


Lähtö Rovaniemeltä

Aloitan työpäivän noin klo 18 toimistolta, keräilen reppuun tarpeelliset välineet kuten kiikarit ja taskulamppuja. Soitan seuraavaksi esimiehelleni viimeisiä ohjeita varten. Puhelun aikana kuulen että mukaan lähtee myös toinen työkaveri ja Kätkävaaran luontokeskuksesta kyytiin tulee vielä hän itse ja toimittaja, joten auto tulee olemaan täynnä. 

Lähden toimistolta liikkeelle ja suunnistan kohta Hotelli Aakenusta, jossa asiakkaat jo odottavat innokkaina. Asiakkaina on tällä kertaa viisi nuorta miestä Hollannista. Haemme vielä toisen oppaan kyytiin ja lähdemme kohti Kätkävaaraa. Auton täyttää iloinen juttelu ja pojat ovat todella kiinnostuneita Suomesta ja Suomen luonnosta. Kysymyksiä satelee ja minulla meinaa mennä välillä kieli solmuun onneksi työkaverillani on parempi englannin kielen taito ja enemmän tietämystä.

Keli ei ole paras mahdollinen, itseasiassa se on huonoin mahdollinen. Sataa vettä ja on aika navakka tuuli. Nämä molemmat vaikeuttavat hirvibongausta, koska hirven elämä perustuu hyvään kuuloon. Jos sataa ja tulee, luonnossa on liikaa ääniä ja hirvet eivät tule näkyville. Olen itse kuitenkin toiveikas, mukaan lähtee myös esimieheni, jolla on 25 vuoden kokemus hirvisafareista, joten siitä se ei ainakaan jää kiinni. Ajelemme hieman poikkeavaa reittiä suoraan Kätkävaaraan. Matkalla näemme jo muutaman poron ja tämä saakin asiakkaat innostuneeksi. 


Näin hienoja sarvia harvoin näkee 


Tauko Kätkävaaran luontokeskuksesta

Saavumme sateiseen Kätkävaaraan hyvissä ajoin. Rakennus on valmistunut vuonna 1957 ja se oli alunperin koulu. Ostimme rakennuksen 2000-luvun alkupuolella ja remontoimme sen kokonaan. Nykyään se toimii hotellina, ravintolana sekä luontokeskuksena. Sijaintinsa vuoksi paikka on myös erinomainen revontulien bongaukseen. Lähimpiin kyliin on matkaa Rovaniemelle linnuntietä 45km ja Tervolaankin 20km. Lähistöllä ei ole juurikaan muuta asutusta, joten valosaastetta ei ole juuri ollenkaan. 


Kätkävaaran luontokeskuksen sijainti kartalla 

Sisällä luontokeskuksessa meitä odottaa esimieheni ja YLE:n toimittaja. Tutustumme ensimmäiseksi luontonäyttelyyn. Näyttelystä löytyy hirven ja poron sarvia, täytettyjä eläimiä sekä vanhoja suomalaisia esineitä esim suksia, kenkiä ja astioita. Näyttelyn jälkeen siirrymme ravintolaan, jossa tarjolla on juhlareissun kunniaksi täytekakkua. Lisäksi tarjolla lättyjä kermavaahdon ja erilaisten hillojen kera sekä poronlihaleipiä. Tarjottavat maistuvat varsinkin asiakkaille ja kohta tarjottimet ovat tyhjiä ja mahat täysiä. Ruokailun yhteydessä käymme läpi tärkeitä asioita koskien hirvibongausta. Teen alle listan muutamasta pointista.

1) Autossa pitää olla täysin hiljaa, varsinkin sillon, kun ajamme ikkunat auki. Hirvi ei välitä auton äänestä, auton ääni on lähes neutraali. Koska hirvi ei tiedä mikä ääni on, se ei tunnista sitä uhaksi. Sen sijaan ihmisen ääni on automaattinen vaaran merkki ja hirvi lähtee heti karkuun. Lisäksi hirven kuulo on niin hyvä, että se voi kuulla ihmisen jopa kahden kilometrin päästä. Silloin kun ajamme ikkunat auki, sormien napsuttelu on merkki jostain havaitusta asiasta.

2) Jokaisen mukana olevan pitää jatkuvasti tähystää ja olla valmiina havaitsemaan hirvi. Hirvet ovat hyviä piiloutumaan ja vaikka oppaat yleensä havaitsevat hirven ensimmäisenä, on jokainen silmäpari tärkeä. 

3) Meidän pitää liikkua niin paljon kuin mahdollista. Mitä enemmän me liikumme, sitä enemmän hirviä on mahdollista nähdä. Jos jäämme paikalleen odottamaan hirviä, emme tule näkemään yhtäkään.


Edellisen reissua satoa, emä ja kaksi vasaa


Safari alkaa

Tärkeimmät asiat on nyt käyty läpi ja on aika aloittaa toiminta. Siirrymme koko porukalla autoon ja se tuleekin täyteen. Istun itse takana vasemmalla, paikka on huono, mutta olenkin oppipojan roolissa, joten tällä kertaa näin. Lähdemme luontokeskuksen pihasta ja suuntaamme ensimmäisenä kohti Kalasääksen pesää. Pesän sijainti on salaisuus, emme halua sinne liikaa ihmisiä. Pesän ja itse linnun näkeminen on yllätys asiakkaille ja tilaisuus tekeekin vaikutuksen heihin. Kalasääksen pesä sijaitsee ison männyn latvassa. Itse pesä on myös iso, yli kaksi metriä leveä. Pesällä näemme Sääksipariskunnan istumassa ja vahtimassa valtakuntaansa. Valitettavasti tällä kertaa linnut eivät lähde lentoon, joten joudumme ihastelemaan lintuja ainostaan pesästä. Sääksenpesän jälkeen lähdemme kohti ensimmäistä vakiintunutta hirvipaikkaa. 

Kalasääksen pesä salaisessa sijainnissa 

Ensimmäinen havainto, vai sittenkin väärä hälytys

Ajamme hitaasti eteenpäin pikkuhiljaa hämärtyvässä illassa. Sade vihmoo ikkunaa ja tuulikin on vähän yltymään päin. Mielessäni käy monta kertaa, toivottavasti nähdään edes yksi hirvi. Nyt olisi todella huono hetki nollareissulle. 

Ensimmäinen pätkä ei tuota tulosta, mutta tunnelma autossa on silti toiveikas. Jatkamme matkaa kohti seuraavaa paikkaa, yhdeksän silmäparia seuraa herkeämättä ympäröivää luontoa. Nyt kuuluu sovittu merkki eli sormien napsutus, pysähdymme ja yritimme etsiä hirveä. Väärä hälytys, kyseessä oli puskan takana näkyvä iso juurakko. Lohdutamme väärän hälytyksen tehnyttä asiakasta, mielummin muutama väärä hälytys, kuin missattu hirvi. 

Ajamme seuraavaksi tämän kesän parhaalle spottauspaikalle, taas yhdeksän silmäparia seuraa luontoa herkeämättä, emme näe mitään. Voiko tosiaankin käydä niin, että emme juuri tänään näe mitään. Tälle kyseiselle alueelle on kylvetty kauraa vain ja ainoastaan hirviö varten. Hirvet pitävät kaurasta ja tulevat tänne ruokailemaan.

Käännymme pienelle tielle, missä on tänä kesänä nähty todella monesti hirviä. Tie on kapea, huonokuntoinen ja siitä risteää monta kapeaa linjaa, jotka ovat potentiaalisia paikkoja. Ajamme tien päähän kääntöpaikalle, ei mitään, ei hirven hirveä, taas meinaa epätoivo iskeä. 

Pakkohan täältä on jotain löytyä

Lähdemme ajamaan takaisin päin ja taas kuuluu sormien napsutus ja tällä kertaa kyseessä ei ole väärä hälytys! Nuori uroshirvi tuijottaa meitä vain noin 20 metrin päästä kapealla linjalla. Pysäytämme auton ja ehdimme ihailla hirveä noin 5 sekuntia kunnes se ryntää karkuun. Auton tunnelma nousee vähintään sata pykälää, me tehtiin se! Asiakkaat ovat todella innoissaan ja toimittaja saa heiltä todella innostuneet kommentit nauhalle. 

Alkaa tulla pimeä ja otamme käyttöön valonheittimen. Heitin paljastaa pimeässä kiiluvat silmät ja se on paras tapa spotata hirvi. Palaamme takaisin tämän kesän parhaalle spottauspaikalle. Tien päässä juuri ennen kääntöpaikkaa kuuluu etupenkiltä jämäkkä sormien napsutus, toinen hirvi! Suoraan edessä pellon toisella puolen noin 50 metrin päässä näkyvät kiiluvat silmät ja iso hirven hahmo. Hirvi tuijottaa meitä hetken aikaa ja säntää pois. Asiakkaat ovat riemuissaan, kaksi hirveä! Taas saadaan innostuneita kommentteja nauhalle. Lopuksi toimittaja vielä haastattelee yhtä asiakasta videolle.

Tämän jälkeen on aika palata takaisin Rovaniemelle. Jätämme esimieheni ja toimittajan Kätkävaaraan ja suuntaamme asiakkaiden kanssa kohti Rovaniemeä. Matkalla asiakkaat kyselevät paljon Suomalaisesta kulttuurista, Lapin luonnosta ja Suomalaisesta ruoasta. Heillä matka jatkuu seuraavana päivänä kohti Norjaa ja minulla kohti seuraavaa safaria.

https://yle.fi/uutiset/3-12563641

Kuvankaappaus YLE:n uutisesta 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv