Päiväretki Korouomalle 

Retki Korouomalle on ollut jo pidempään mielessä. Sunnuntaina oli hieno keli ja vapaapäivä, joten tuumasta toimeen ja auton nokka kohti Posiota.

Korouoman maisemaa

Lähtö ja ajomatka Posiolle

Päätin ajaa autolla Koivukönkään p-paikalle ja jatkaa sieltä matkaa jalan ainakin Kanjonilaavulle asti, matkaa pitäisi yhteensä kertyä edestakaisin matkalla noin 13-14 kilometriä. Matkaa Koivukönkäälle Rovaniemeltä tulee noin sata kilometriä ja ajomatka kestää hieman yli tunnin. Kotoa pakkaan mukaan ainoastaan perus notskikamat, jotka ovat aina repussa ja termarillisen kahvia. Ennen matkaanlähtöä tankkana kunnolla kaurapuuroa ja kananmunia, jotta riittäisi bensaa koko päiväksi. Lähden ajelemaan ja käyn matkalla kaupasta hakemassa makkaraa, mehua ja nisua. Ajomatka sujuu leppoisasti äänikirja kuunnelleen. Tie on hyvässä kunnossa ja maisemat hienot, ajoittain tie menee ihan Kemijoen rannassa.

Vanttauskosken voimalaiton ja liukumäki 

Auttiköngäs

Matkalla otan lyhyen pysähdyksen Auttikönkäälle. Auttikönkäälle on rakennettu tukinuittoränni jo 1800-luvun lopussa. Ränni on edelleen paikallaan, mutta jo hieman ränsistynyt. Ihailen hetken aikaa veden kuohunaa ja lueskelen infotauluista paikan historiasta. Paikalla olisi myös kahvila, mutta en malta jäädä tänne pidemmäksi aikaa, pitää tulla joskus uudestaan ajan kanssa. Hyppään autoon ja laitan äänikirjan taas soimaan, matkaa Koivukönkäälle on enää noin kaksikymmentä kilometriä. 

Auttiköngäs

Auttikönkään opastetaulu

Koivuköngäs,täältä alkaa kävely 

Koivuköngäs 

Koivukönkään p-paikalle johtaa pieni, mutta hyväkuntoinen muutaman kilometrin mittainen soratie. Tien päästä löytyy parkkipaikka ja infotaulu, paikalla on ainoastaan yksi auto ennen minua. Tutkin hieman karttaa ja huomaan, että nettisivuista poiketen, reitti ei enää virallisesti kulje kuin Pirunkirkolle asti. Tutkin asiaa lisää kotona ja reittikuvauksen lopussa on kuin onkin pienellä asiasta maininta. Päätän kuitenkin lähteä matkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan ja palata tarvittaessa takaisin. 

Kiva pikku ylläri 

Matkaa ensimmäiselle taukopaikalle, Koivukönkäälle, on vain puoli kilometriä, joten en siihen kuvien ottamisen lisäksi pysähdy. Koivuköngäs on itsessään aika vaikuttava putous ja helposti saavutettavissa esim lapsiperheille, suosittelen käymään.

Koivukönkään laavu

Polku jatkuu Koivukönkään yläpuolelle ja se ylittää Kurttajoen pientä siltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen polulla on reilusti korkeuseroja ja syke meinaa nousta vähän turhan ylös. Päätän ottaa kaikki nousut todella rauhassa, mutta silti hiki alkaa valumaan, osittain se johtuu myös lämpimästä ilmasta. Polku nousee lyhyellä matkalla aika korkealle puiselle harjulle ja puiden lomasta voi vielä hetken aikaa ihailla köngästä. Pikkuhiljaa polku laskeutuu kohti suota, joka ylitetään pitkospuita pitkin.

Kurttajoen ylittävä silta

Kaunis suomaisema hieman ennen Pirunkirkkoa

Makkaranpaistoa Pirunkirkon laavulla

Pirunkirkon laavu

Noin kahden kilometrin vaelluksen jälkeen saavun Pirunkirkon laavulle. Laavu sijaitsee ison kalliojyrkänteen juurella ja paikka on todella hieno. Päätän pitää Pirunkirkolle lyhyen evästauon ja virittelen nuotiopaikalle kynsitulet makkaranpaistoa varten. Makkaran kypsyessä ihailen jylhää kalliota, mikä lie saanut tuonkin luonnon taideteoksen aikaiseksi. Juon myös kupin kahvia palan painikkeeksi pienen palan porkkanapiirakkaa. Tauko saa jäädä lyhyeksi ja lähden jatkamaan matkaa kohti määränpäätä. Ennen lähtöä sammuta nuotion ja ketään kaikki roskat mukaan. Tämä on tärkeä asia muistaa ja kohtuullisen hyvin näin myös tehdään.

Cheddar-jalapeno Eetvartti

Matka jatkuu kohti määräpäätä

Laavun vieressä virtaavan Korojoen silta on purettu pois ja ilmeisesti reitti ei tästä syystä ole enää käytössä. Joen yli on kuitenkin kaatunut (tai kaadettu) iso puu ja päätän ylittää joen sen avulla. Ylitys sujuukin ongelmitta, vaikka vanha puu hieman rutiseekin vastalauseita. Joen ylityksen jälkeen polku lähtee myötäilemään Korojoen rantaa ja se on aika helppokulkuinen. Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen polku haarautuu kahteen reittiin. Toinen haara jatkaa joen vartta ja toinen nousee ylös kallion päälle. Päätään valita ylemmän reitin, koska näköalat kallion päältä houkuttelevat. 

Puretun sillan paikka Korojoella

Näitä ei ole vähään aikaan huolletu

Aiemmin nousua helpottaneet portaat ovat paikoin todella huonossa kunnossa ja niitä ei juurikaan pääse hyödyntämään. Kiipeän varovasti sammaleisilla kivillä ja ajoittain käännyn ihailemaan maisemia. Nousu on pitkä ja uuvuttava, mutta jatkan sinnikkäästi ylös asti. Hikoilu palkitaan ja ylhäältä on todella mahtava maisemat Korouomaan ja myös kauemmaksi. Ylös päästyäni polku lähtee seurailemaan harjun reunaa polveillen välillä ylemmäksi ja välillä alemmaksi. Ylhäällä polku on helppokulkuinen.

Pientä ajan patinaa havaittavissa 

Julmakalliolta hienot näköalat

Hetken aikaa kuljettuani saavun Julmakallion laavulle. Laavulta ei löydy polttopuita, mutta se on todella hienolla paikalla. Istun hetkeksi ihailemaan maisemia ja juomaan vettä. 

Julmakallion jälkeen polku lähtee pikkuhiljaa laskeutumaan alaspäin. Muutamassa paikassa on aika liukasta ja kerran lähtee jalka luistamaan ja liu'un pari metriä alaspäin. Onneksi mitään ei satu eikö kukaan näe, joten jatkan entistä varovaisemmin matkaa alaspäin. 

Maisema Julmakalliolta

Takaisin joen varteen

Alas päästyäni polut liittyvät taas yhteen ja polku lähtee seurailemaan Korojokea. Saavun parin kilometrin kävelyn jälkeen Kanjonilaavulle, jonne on matkaa lähtöpisteestä noin seitsemän kilometriä. Katson kartasta, että Piippukallion laavulle on vain puoli kilometriä ja päätän sinnitellä vielä sinne ennen taukoa. Unohdan kuitenkin katsoa kartasta korkeuskäyrät. Polku nousee todella jyrkästi, kuudensadan metrin matkalla mennään satakaksikymmentä metriä ylöspäin. Nousu tuntuu reisissä ja joudun pitämään muutaman tauon matkalla. Nousu kuitenkin taas palkitaan ja Piippukalliolta avautuu erittäin hienot näkymät Lapin maisemiin. 

Luonnon oma taideteos

Pitkä tauko Piippukalliolla ja paluumatka autolle

Piippukallion laavulla ei ole valmiita polttopuita, joten ensimmäisenä nappaan pokasahan käteen ja sahaan sylillisen puita nuotiota varten. Kohta nuotio rätisee iloisesti ja laitan ensimmäisen makkaran paistumaan. Makkaran paistumista odotellessa on aikaa ihailla maisemia, siihen ei ihan hetkessä kyllästy. 

Näkymä Piippukalliolta pohjoiseen

Unohdan tuijottamaan maisemaa liian pitkäksi aikaa ja makkara ehtii hieman palaa. Puukolla enimmät karstat pois, sinappia päälle ja ääntä kohti. Makkara maistuu muutaman tunnin vaelluksen jälkeen todella hyvälle ja laitankin heti uuden tulemaan. Sen paisto onnistuu vähän paremmin ja se katoaakin äkkiä tuulensuojaan. Makkaran jälkeen avaan termarin, kaadan kupin kahvia ja alan herkuttelemaan Riitan Herkun porkkanapiirakalla. 

Porkkanapiiraka sulaa suuhun ja katseeni palaa taas ihailemaan edessä avautuvaa maisemaa, onko täältä pakko tulla pois. Ilmeisesti on, kun huomenna on työpäivä. Ajatus kääntyy jo paluumatkaan, miten selviän tuon jyrkän polun ehjänä alas. Onneksi laavulla piipahtanut herrasmies kertoo, että toista reittiä nousu on hieman inhimillisempi, joten teen muutokseen paluureittiin. Laitan tavarat reppuun, hajoitan nuotion jäännökset ja suuntaan paluumatkalle.

Paluumatka autolle

Lähden reippain askelin kävelemään takaisin kohti autoa. Askel on kevyt ja polku kulkee helppokulkuisessa kanervikossa. Noin kilometrin jälkeen polku alkaa viettää pikkuhiljaa alaspäin ja jyrkkenee, myös kasvusto alkaa muuttumaan rehevämmäksi ja maaperä kosteammaksi. Matkalla alas vastaan tulee yksi pariskunta, eipä ole tänään tungosta Korouomalla. 

Oiskohan tuo karhun jälki?

Saavun polkujen risteyskohtaan ja käännyn kohti Koivuköngästä. Matkaa on vielä jäljellä noin kuusi kilometriä ja kello alkaa kääntymään iltaa kohti, päätän pistää isompaa vaihdetta silmään. Polku on helppokulkuinen ja eteinen rivakasti pari kilometriä. Matkalle sattuu muutama huonokuntoinen silta, jotka ylitän varovaisesti, haavereilta onneksi vältytään. Hieman jännittää, mitä kaikkea alemmalla reitillä tulee vastaan, osa paluumatkasta on siis eri reittiä, kuin tullessa. Suurimmilta yllätyksiltä vältytään ja saavun jälleen Pirunkirkon laavulle. Ylitän taas joen kaatunutta puuta pitkin. Laavulla pysähdyn hetkeksi juomaan vettä ja ihailemaan kallioseinämiä. 

On se vaan komea seinä

Viimeiset metrit, meinaa jo hapottaa

Pirunkirkolta on matkaa autolle vielä reilu pari kilometriä. Kirkolta lähtiessä mennään ensin suon yli pitkospuita pitkin. Suon jälkeen polku alkaa nousemaan ja askel alkaa painamaan, paljonkohan sinne autolle oli vielä matkaa. Reppukin alkaa hiertämään hartioita, olisi pitänyt ottaa kunnon rinkka, eikä tätä pikkureppua. 

Jatkan sinnikkäästi mäkeä ylöspäin ja pikku hiljaa alkaa metsästä kuulumaan kohinaa, kohta olen Koivukönkäällä ja sieltä on autolla enää puoli kilometriä. Ylitän taas joen pientä siltaa pitkin ja istahdan vielä laavulle hetkeksi. Huomaan myös Koivukönkään infotaulun. Taulussa kerrotaan, että koski on syntynyt, kun humalaiset tammivahdit nukahtivat ja vesimassat mursivat tammen. Joki teki itselleen uuden uoman ja tästä syntyi Koivuköngäs.

Kerrankos sitä yhden jokiuoman paikkaa humalapäissään vaihtaa 

Viimeiset metrit autolle on helppo kävellä ja autolla tulee hymy huulille, olipas hieno reissu. Kotimatkalla ihmettelen vielä vähäistä ihmismäärää ja päätän tulla Korouomalle uudestaan!

https://www.luontoon.fi/korouoma

Yhteensä reilu 15km osin aika haastavassa maastossa

PS. tänään oltiin Israelilaisen perheen kanssa melontaretkellä. Perheen isän mielestä reissussa parasta oli kuunnella lehtien havinaa tuulessa. Se pysäytti myös itseni miettimään, kuinka pienistä, meille tavallista asioista ulkomaalaiset voivat saada suurta nautintoa.