Siirry pääsisältöön

Uusi koti ja uusi työ

Uusi koti uudella paikkakunnalla ja uusi työ uudella alalla.

Uusi työpaikka muuttaa elämää monesti todella paljon, puhumattakaan siitä kun samalla muuttaa 800 kilometriä pohjoiseen. Tänään voitaisiin jutella hieman fiiliksiä muutaman päivän kokemuksella.


Rovaniemi asuinpaikkana

Rovaniemen kaupunki Ounasvaaran rinteeltä kuvattuna

Muutaman päivän kokemuksella Rovaniemi ja Rovaniemeläiset ihmiset eivät ole ollenkaan hassumpia. Lähes joka kerta, kun tapaan paikallisia ihmisiä, vastaanotto on jotenkin niin erilainen, kuin etelässä. Ei mikään ylitsevuotavaisen ystävällinen, vaan sellainen suorasukainen ja mutkaton. Juuri sellainen, kuin itsekkin olen. 

Kaupunkina tämä vaikuttaisi olevan juuri sopivan kokoinen. Löytyy riittävät palvelut, mutta kaikki on silti lähellä ja luonto on heti vieressä.

Lauantaina kun iltapäivällä saavuin tänne, kannoin tärkeimmät tavarat kämppään ja lähdin heti sanomaan Ounasjoen rannalta löytyvälle Kesäraflan rantasaunalle. Tästä paikasta muodostuikin heti suosikki paikka Rovaniemellä ja olen käynyt siellä tänne saapumisen jälkeen joka päivä. Sauna sijaitsee tosiaankin kauniilla paikalla Ounasjoen rannalla. Sauna on iso, yli 30:lle tarkoitettu. Porukkaa on yleensä ollut paikalla mukavasti, tungosta ei silti ole ollut. Saunassa on mahtavat löylyt ja hieno hämyinen tunnelma. Rannassa on laituri ja vilpoisessa jokivedessä on mukava pulahtaa saunomisen lomassa. Saunan terassilla on ravintola, josta saa kuulemma hyvää ruokaa, tämä on vielä testaamatta. Harmi, että sauna menee kiinni jo muutaman viikon päästä, mutta pitää käyttää hyväksi nämä jäljellä olevat päivät. 


Saunan sijainti 


Ensimmäinen työpäivä 

Maasto-uskottavat asusteet

Ensimmäinen työpäivä alkoi tottakai perehdytyksellä. Käytiin perusjuttuja läpi, firman käytännöt, toimimine asiakkaiden kanssa yms yms. Lisäksi kiertelimme autolla yleisimmät noutopaikat esimerkiksi napapiirillä. 


Näkymä matkalta Kätkävaaraan

Työpäivä jatkui muutaman tunnin tauon jälkeen ensimmäiselle safarille. Otin asiakkaat kyytiin toimistolta ja ajoimme Muurolaan, mistä esimieheni nousi kyytiin. Muurolasta jatkoimme matkaa pikkuteitä pitkin Kätkävaaran luontokeskukseen, jossa pidimme tauon. Matkalla näimme poroja, pöllön ja kalasääksen pesänsä lähistöllä. 


Kalasääsken pesä

Tauon jälkeen lähdimme etsimään illan päätähtiä, eli hirviä. Hirviä löytyi yhteensä 7 kappaletta ja pakko myöntää, on se van vaikuttava näky. Kuulemma ennätys, mitä hirviä yhden illan aikana nähty, on 28!!  Puolenyön jälkeen saavuimme takaisin Rovaniemelle ja oli aika painua nukkumaan. Kuuden tunnin reissu meni todella nopeaa ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Seuraavalla nouseekin heti jännityskerroin, kun YLE:n toimittajat tulevat tekemään juttua safarista, tästä lisää myöhemmin.


Virallinen valvoja frisbeegolf-radalla

Rovaniemellä etäisyydet ovat pieniä, joten ostin itselle pyörän, ettei tarvi aina mennä autolla joka paikkaan. Tänään ajattelin lähteä tutustumaan paikkoihin ja käydä jossain makkaraa paistamassa. Parin kilometrin ajon jälkeen eturenkaasta alkoi kuulua jotain ääntä ja päätin kääntyä takaisin. Kotona huomasin, että eturengas kylki oli lähes kokonaan ratkennut ja pullistunut ulospäin. Pitää huomenna etsiä jostain uusi rengas. Tänään vielä ennen työpäivää kierros frisbeegolfia ja tietenkin Kesäraflan sauna.

Palataan loppuviikosta taas asiaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv