Siirry pääsisältöön

Etelä vs Pohjoinen

Etelä vs Pohjoinen, kumpi vie

Etelä vs Pohjoinen, ikuinen tappelu. Oisko sittenkin molempi parempi? Mää oon asunut molemmissa joten vertaillaan vähän.


Kauas on pitkä matka 


Etelän hyvät puolet

Etelässä on paljon hyvää. Ehkä ykköseksi nostaisin mahdollisuudet tehdä asioita. Pystyt harrastamaan melkein mitä tahansa lajia, löytyy kulttuurimenoja kuten oopperaa, teattereita ja museoita. Etelässä myös asuu enemmän tuttuja ihmisiä. 

Etelästä löytyy esim paljon yleisiä saunoja, joista erityismaininnan saa Sompasauna. Vapaaehtoisvoimin pyörivä Sompasauna on "saunamaailma" meren rannalla Helsingin Verkkosaaressa lähellä Kalasatamaa. 

Etelässä on myös meri, se on ehdoton valtti. Merelle voi mennä vaikka purjehtimaan tai saariin retkelle. Muutenkin luonto on etelässä hieno, mutta meri tekee sen eron etelän ja pohjoisen välillä. 


Veneretken satoa



Etelästä saa pizzaa automaatista, en tiiä meneekö tämä hyviin vai huonoihin puoliin


Etelän huonot puolet

Etelän huonoihin puoliin kuuluu mm. jatkuva kiire, elämän rytmi on ainakin minulle väärä. Uskallan myös väittää, että elämä Helsingissä saa monesti ihmisen ajatusmaailman kaventumaan ja monella unohtuu tai jää tietämättä, kuinka hieno maa meillä on. Toinen huono puoli on asumisen ja elämisen kalleus. Esimerkiksi vuokra-asunnot ovat todella kalliita verrattuna muuhun maahan. Isoin huono puoli (olipa kömpelösti sanottu 😂) etelässä on tietenkin se, että se ei ole Lappi. 


Etelässäkin saattaa olla kylmä 


Lapin hyvät puolet

Tarviiko niitä edes listata? Lappi on Lappi, Lapissa on ihmisen hyvä olla. Synnyin Lapissa ja varsinkin nyt aikuisiällä sydän on vetänyt pohjoista kohti. Lapin luonto jaksaa aina sykähdyttää. Lukuisissa hienoissa paikoissa olen jo käynyt ja lukematon määrä hienoja paikkoja on vielä käymättä. Olen parikin ( 1 ja 2 ) juttua kirjoittanut omista suosikkikohteista, mutta yksi paikka missä olen vieraillut ihan vastikään, ei ole vielä näille listoille kerennyt. Tämä paikka on Pyhä-Nattanen. Pitää täällä käynnistä kirjoittaa ihan oma blogi, paikka on ehdottomasti sen arvoinen, linkkaan se on myöhemmin tähän.


Maisema Pyhä-Nattasen rinteeltä


Lapissa on myös paljon mukavammat ja avuliaamat ihmiset. Harvoin tulee vastaan tympeitä ihmisiä ja jos tulee, ne on yleensä etelästä 😁 Avuliaisuutta kuvaa hyvin edellisessä blogissa kerrottu tarina kairaan hajonneesta kelkasta. Pyyteetöntä auttamista ei voi kuin arvostaa. Toki Lapista löytyy myös paljon jääräpäitä, mutta sehän on vaan hyvä, kun pitää kiinni periaatteistaan.


Lapin huonot puolet

-

-

-

-

-

-

No ei vaitiskaan, ei täälläkään kaikki ole täydellistä. Yhteensä isona miinuksena on tietenkin itikat. Tälläinen kuusamolaisen ja sodankyläläisen verisekoitus on niin huumavan makuista, että mun seurassa saa yleensä olla ihan rauhassa itikoilta, ne on nimittäin kaikki mun kimpussa. Oikein innolla odotan ensi kesää... Pahinta on tietenkin se, kun ei saa nukuttua itikoilta, siinä vaiheessa suuttuu vihanenkin mies.


Täällä ei itikoista ois haittaa

Yhteenveto

Etelä vs Pohjoinen, ehkä vastakkainasettelu on turha, molemmissa on puolensa. Toki minulle Lappi on se ykkönen, mutta viihdyn myös etelässä. Optimi olisi vietttää siellä muutama kuukausi kesällä ja loput ajasta Lapissa. Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä pointteja puolesta ja vastaan.

Muistakaa myös ottaa mun Instagram seurantaan🤟 

@unelmanatakaisinkotiin

Kommentit

  1. Tarkoittaako etelä tässä vain pk-seutua? Itse asun suunnilleen puolivälissä Lappia ja pk-seutua, kumpaankaan en muuttaisi, mutta molemmissa on kiva käydä! Moni varmaan tietää Lapista vain laskettelu- ym turistikeskukset, mutta sehän on vain pintaraapaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaan pk-seudusta puhutaan. Lapin parhaat paikat löytyy nimenomaan turistipaikkojen ulkopuolelta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos palautteesta, arvostan sitä

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyörällä Kopsukselle

Pyörällä Kopsukselle Kävimme isäni ja veljeni kanssa pyörällä Kopsukselle viikonloppuna. Ruska oli jo melkein ohi, mutta kivaa oli silti. Syötiin burgereita ja kerrottiin hyviä vitsejä. Kopsusoja paikkana Kopsusojasta on puhuttu paljon tässä blogissa. Kertokaa jos kyllästytte, minä nimittäin en kyllästy😁 Olen aikaisemmin kertonut Kopsukselta tässä , tässä ja tässä jutussa. Kopsuksella on tosiaankin meidän suvun vanha kultavaltaus. Purolla on kullanhuuhdonta alkanut alunperin joskus 1950-luvulla ja loppunut vuonna 2017. Paikalla on kuitenkin edelleen jäljellä vanha kämppä, sauna ja varasto. Kämpän kunto alkaa olemaan huononemaan päin ja sen tulevaisuus on vähän epäselvä. Ainakin kattoa pitäisi paikkailla, jos käyttöä halutaan jatkaa.  Kämpän kunto huononee, saa nähdä kauanko mökki vielä pysyy pystyssä. Tavat matkustaa kämpälle Kansallispuistojen sääntöjen mukaan puistossa saa liikkua vapaasti jalan, hiihtäen, meloen ja soutaen. Pyöräily taas on sallittu ainoastaan merkityillä reitei

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa, vielä on silti syksyä jäljellä Ylä-Lapissa ruska alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja Rovaniemelläkin lehdet tippuu jo puista. Talvi alkaa tuoksumaan ilmassa, onhan sitä jo odotettu. Ounasvaaran rinteeltä syksyn satoa Talvi on minun suosikkivuodenaika Kaunista😍😍 Olen aina pitänyt talvesta, ihan lapsesta asti. Iso osa lapsuuden muistoista liittyy nimenomaan talveen. Muistan lapsuuden vuosista Lapista mm. valtavat lumikinokset, ehkäpä aika kultaa muistot. Voidaanko kuitenkin porukalla sopia, että sillon oli ihan hulluna lunta Sodankylässä. Eräs hassu muisto ajoittuu noin vuoteen 2000. Tein takapihalle pienen hyppyrin lumilaudalle. Isosiskoni halusi hypätä siitä ihan vaan juoksemalla ja venäytti nilkkansa. Iskä totesi ainoastaan, että on ne vaan reikäpäitä nuo meidän tytöt. Sama sisko muuten ajoi ensimmäistä kertaa elämässään autoa minun Sierralla. Minä olin 14 ja sisko 18 tai 19.  Talvella ollaan myös paljon ajettu autolla, enemmän kylki, kuin keula edellä. Eräs kaveri

Tarinoita Kopsukselta

Tarinoita Kopsukselta, niitä riittää Kopsusoja, Kiirunakuru...tämä tuhansien (eikai sentään) tarinoiden paikka, josta olen kirjoittanut mm tässä . Itse olen täällä käynyt noin kymmenen kertaa ja joka reissulla on jotain jäänyt elävästi mieleen. Kopsusojan kämppä maaliskuussa 2014 Ensimmäinen reissu Reitti valtaukselle, nykyään enää kämpälle, kulkee Kopsusjärventietä ja viimeinen noin kilometri pitää mennä joko puronuomaa pitkin tai oikaista matalan harjanteen yli. Ensimmäisen kerran kävin Kopsuksella noin kymmenenvuotiaana isäni ja pappani kanssa. Muistan että poljimme puiston portilta kämpälle pyörillä. Minulla oli alla upouusi Nishikin etujousitettu maastopyörä. Pyörässä oli myös muovinen takalokasuoja, joka oli ainostaan edestä kiinni ja rämisi kokoajan polun kuopissa, pappa ei tästä tykännyt yhtään ja vähän meinasi pinna kiristyä. Muistan myös kun heräsin pimeässä kämpästä illalla myöhään ja ruoaksi söimme kuutiomakaronia ja nötköttiä, oli muuten hyvää. Luppo-Matin laavu Kopsusjärv