Ensikokemuksia safarioppaana

Ensikokemuksia safarioppaana, mikä on yllättänyt.

Aloitin työt safarioppaana noin kuukausi sitten. Alta voit lukea ensifiiliksiä työstä.

Muisto ajalta, kun Lappiin muutto oli vasta haave

Miten päädyin tähän työhön?

Asiaa on jo osittain sivuttu tässä blogissa, mutta tehdään pieni kertaus, kaikki eivät välttämättä ole vanhoja postauksia lukeneet. Olen siis syntynyt Sodankylässä vuonna 1988 ja muutin perheeni mukana Ouluun 1995. Oulussa tuli vietettyä pitkä aika ja viimeiset 8 vuotta ennen tänne muuttoa asuin Etelä-Suomessa. Lapissa olen käynyt useita kertoja joka vuosi, lähinnä kelkkailemassa ja sukuni eräkämpillä Kopsusojalla ja Jeesiöllä. Joka kerta täältä on ollut aina hankalampi ja hankalampi lähteä pois. Jossain vaiheessa alkoi kyteä ajatus, että miksipä tänne ei voisi jäädä pysyvästi.

Viimeisen kahden kolmen vuoden aikana olen satunnaisesti, muutaman kerran vuodessa, selaillut työpaikkailmoituksia Lapin alueelta. Pikkuhiljaa alkoi muotoutua ajatus, että todennäköisesti matkailuala on ainut, mistä työtä voisi olla saatavilla ilman lisäkoulutusta. Muutaman kerran on ollut lähellä että olisin töitä hakenut, mutta jokin on aina estänyt. Vihdoin helmikuussa 2022 päätin ottaa puhelimen käteen ja soittaa erääseen työntekijöitä hakeneeseen matkailualan yritykseen. Kiinnostus oli heti molemminpuolista ja muutaman sähköpostin jälkeen sovimme että kevään hiihtoreissun yhteydessä tapaamme vielä naamatusten ja juttelemme lisää. 

Pääsiäisenä tapasimme Sodankylässä ja lyhyen jutustelun jälkeen löimme kättä päälle, unelmani kotia paluusta nytkähti ison askeleen eteenpäin. Heti Helsinkiin palattuani sanoin itseni irti ja kahden viikon irtisanomisajan jälkeen jäin lomalle. Lomaa kestikin sitten aina heinäkuun loppuun asti. Tästä kirjoitin aikaisemmassa blogissa

Lähtö ainoaan oikeaan maakuntaan.

Vihdoin ja viimein lauantaina heinäkuun 30. päivä pakkasin tavarat Seatiin ja suuntasin väkivahvan dieselin keulan kohti pohjoista. Auto ei ollut tällä kertaa ihan niin täynnä, kuin etelästä lähtiessä, kaikki tarpeellinen oli silti mukana. Saavuin iltapäivällä Rovaniemelle ja parin päivän kaupunkiin tutustumisen jälkeen oli aika aloittaa työt.

Ensimmäinen päivä ja ensimmäinen safari 

Poro ihmettelee ruokarauhan häiritsijöitä

Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi teoriaa, yrityksen käytäntöjä ja tutustuimme hieman Rovaniemeen ja yleisimpiin noutopaikkoihin. Teoriaosuuden jälkeen oli vielä luvassa ensimmäisen safari esimiehini kanssa. Safari oli hirvibongausta, jota olenkin tehnyt lähes joka päivä tämän jälkeen. Ennen tänne tuloa en edes tiennyt, että tällaisiakin safareita järjestetään. Homman idea on ajella tietty reitti pikkuteitä pitkin ja yrittää löytää mahdollisimman monta hirveä asiakkaiden nähtäväksi. Hirvi on todella säikky eläin ja sen kunnolliseen bongaamiseen on muutamia niksejä. Safarilla näemme yleensä myös muita eläimiä, kuten poroja, peuroja, metsoja, pöllöjä yms. Lisäksi käymme kiikarien avulla katsomassa kalasääksen pesää. Näemme hirviä yleensä lähes joka safarilla, minulla on ollut vain yksi safari ilman havaintoa. Yleisin määrä on 2-4 hirveä, joskus näkyy enemmän. Lukuisten hirvien jälkeenkin olen edelleen todella innoissani jokaisesta hirvestä. 

Nämä safari ovat teoriassa helppoja, ajella autolla ja toivoa että jotain näkyy. Käytännössä pitää tietää paikat, missä hirvet liikkuvat, ajaa oikeaa vauhtia, pitää auto ojien välissä, etsiä hirvet luonnon seasta välillä spottivalon avulla, huolehtia auton oikeasta lämpötilasta ja siitä etteivät ikkunat mene huuruun. Jokainen hirvi ja muu kohdattava eläin pitäisi myös saada kuvattua, varsinkin hämärässä tämä on välillä lähes mahdotonta. 

Kalasääski poikasineen pesällä

Annamme ainoana yrityksenä asiakkaille hirvitakuun, joten senkin takia oppaan merkitys on yllättävän iso. Lisäksi asiakkaat kyselevät välillä aika haastaviakin asioita luonnosta ja luonnon asukeista. Näihin pitää sitten parhaan kykynsä mukaan yrittää vastailla englanniksi. Yleensä asiakkaat ovat hirvistä todella vaikuttuneita, osa on saattanut tulla Rovaniemellä ainoastaan nähdäkseen hirven, pettymys olisi varmasti suuri, jos hirveä ei näkyisi. Työnantajani on tehnyt hirvibongausta 25 vuotta ja YLE kävikin tekemässä meistä jutun pari viikkoa sitten. 

Hirvibongauksien lisäksi olen käynyt asiakkaiden kanssa melomassa ja mönkijäsafareilla. Näissä safareissa on sitten omat haasteensa. Monesti mukana saattaa olla pieniä lapsia, jotka eivät ainakaan vähennä oppaan vastuuta safarin turvallisuudesta. 

Hirven etsintää spottivalon avulla

Mitä teen safarilla

Oppaan työtehtäviin kuuluu safarilla reissun valmistelut, esim retkirepun pakkaus, auton nouto yms. Monesti asiakkaat pitää noutaa majapaikasta ja tuoda toimistolle puettavaksi. Ennen hirvisafaria auton ikkunat käydään aina pesemässä riittävän näkyvyyden takaamiseksi. Kun asiakkaille on saatu oikea varustus päälle, ajamme autolla lähtöpaikalle. Lähtöpaikalla asiakkaan kanssa käydään läpi esimerkiksi ajoneuvon turvallinen käyttö. Lisäksi käydään läpi turvallisuusasiat ja allekirjoitetaan omavastuulomakkeet, jos rikot niin maksat. Safarit kestävät yleensä neljästä kuuteen tuntia ja matkalla pidetään yleensä yksi ruokatauko kodalla tai muulla nuotiopaikalla. Monelle asiakkaalle jo makkaran paistaminen nuotiolla on suuri elämys. Myös Suomen hienot, valtion ja kuntien ylläpitämät nuotiopaikat jaksavat hämmästyttää. Tämäkin on muuten asia, mitä ei oikein ole osannut arvostaa riittävästi. 

Safarin jälkeen asiakkaat palautetaan lähtöpaikkaan, kuunnellaan ylitsevuotavat kehut reissusta ja palataan takaisin tukikohtaan palauttamaan varusteet ja tekemään raportti päivän retkestä. Tähän mennessä kaikki safarit ovat menneet todella hyvin, pieniä kömmähdyksiä toki sattuu, mutta niistä yleensä selviää huumorin avulla. Toki varmasti joskus tulee sekin päivä, että jotain isompaa sattuu. Silloin pitää pitää vain pää kylmänä ja hoitaa tilanne.

Melkein liian hyvää ollakseen totta.

Välillä kun istumme asiakkaan kanssa tauolla kodassa mietin että saanko oikeasti palkkaa tästä. Joskus myös safari meinaa venähtää, kun ei millään malttaisi tulla pois metsästä. Uskon että tämä myös välittyy asiakkaille ja hekin nauttivat retkestä. 

Toki työ ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä päivät ovat todella pitkiä, toimistolle aamulla yhdeksän aikaan ja viimeinen safari loppuu yöllä kolmelta. Kyllä siinä uni maittaa, kun saa pää painaa tyynyyn. Myös asiakkaiden johdattaminen sujuvasti läpi safarin voi olla välillä haastavaa. Varsinkin lapset saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Esimerkiksi melontasafarilla yksi lapsi meinasi pahoittaa mielensä, kun hänelle ei ollut pientä melaa ja aikuisten mela oli liian painava. En tiedä mitä olisin tehnyt, elleivät lapsen vanhemmat olisi saaneet puhuttua lapselle ja pikku hiljaa myös häneltä löytyi hymy naamalle ja safari sai jatkua.Myös ruokailun yhteydessä lapset pitää huomioida erityisesti ja pitää huolta että he saavat ensimmäisenä ruoan ja pysyvät tyytyväisenä.  

Joskus taas asiakkaat eivät ymmärrä, että safarilla on aikataulu tai että safariin ei kuulu jotain, mitä voi johonkin toiseen safariin kuulua. Näissä tilanteissa vaaditaan jämäkkyyttä oppaalta, asia pitää selittää asiakkaille selkeästi, mutta kohteliaasti. Yleensä näistä ei aiheudu sen kummempaa ongelmaa. Ehkä tähänkin pätee asiakkaan kohdalla se vanha viisaus, aina kannattaa kysyä.

Hirviemo ja vasa, pahoittelut huonosta kuvanlaadusta

Paljon on opittavaa

Olen huomannut, että tiedän itseasiassa aika vähän Suomen luonnosta ja sen asukeista. Google on safareilla kovassa käytössä ja sen jälkeen se asia pitäisi vielä kääntää englanniksi. Esimerkiksi lintujen tunnistaminen on minulle todella hankalaa, toki esim joutsenen ja metson osaan nimetä, mutta moni muu menee suoraan kategoriaan "joku lintu". Lisäksi olen tutustunut itsekkin porojen ja hirvien elintottumuksiin, koska näistä paljon kysellään. 

On myös yllättävän iso ero oletko yksin retkellä ja nuotiolla, vai onko sinulla asiakkaat mukana. Yksin tai kavereiden kanssa ollessa voi istua ja rentoutua, antaa ajan kulua. Asiakkaiden kanssa nuotiolla ollessa pitää huolehtia aikataulusta, ruoan valmistuksesta, hygieniasta, asiakkaiden viihtyvyydestä ja monesta muusta asiasta. Toki se on edelleen mukavaa, mutta ei ihan niin rentouttavaa, kuin yksin ollessa. 

Toistaiseksi olen tykännyt tästä työstä todella paljon. Saan olla luonnossa, istua nuotiolla, ajaa mönkijällä ja kelkalla ja tästä vielä maksetaan palkkaa. Välillä tuntuu, että työpäivä menee liian nopeaa ja safarille voisi jäädä pidemmäksikin aikaa. Eikö kuulostakkin aika kivalta työltä?

Talvi tuo sitten työhön ihan omat haasteensa, niistä lisää kunhan se aika koittaa.

Tällä laitteella pystytään toistamaan esim hirven ääntä